tiistai 2. toukokuuta 2017

Saanko luvan?


Opetus- ja kulttuuriministeriön asettama tutkimuseettinen neuvottelukunta (TENK) on laatinut ja ylläpitänyt ohjeistusta hyvästä tieteellisestä käytännöstä. Lisäksi terveystieteellisen tutkimuksen toteutusta säätelee Laki lääketieteellisestä tutkimuksesta (488/1999). Yksi keskeinen hyvä tieteellinen käytäntö tutkimusprosessissa on tutkimusluvan hakeminen. Tutkimusraportissa myönnetty tutkimuslupa mainitaan usein yhdellä lauseella. Käytännössä tutkija käyttää tutkimusluvan hakemiseen työpanostaan huomattavasti tätä vaatimatonta mainintaa enemmän.

Olen kuluvan vuoden aikana saanut erään tutkimusprojektin merkeissä hakea tutkimuslupia useasta suomalaisesta yliopisto- ja keskussairaalasta. Olen ottanut yhteyttä yli kahteenkymmeneen sairaalaan ja luvanhankintaprosessi on käynnistynyt lähestulkoon kaikissa. Saatuani ensimmäiseen viestiini alustavasti myönteisen vastauksen olen suunnannut kyseisen sairaalan nettisivuille. Valtaosin tutkimusluvan hakemiseen liittyvät ohjeet ovat löytyneet vaivattomasti; samalta sivulta on ollut saatavissa sekä tutkimusluvan hakemiseen tarvittava lomake ohjeineen että henkilö tai taho, jonne hakemus on lähetettävä. Joidenkin sairaaloiden kohdalla tutkimuslupalomake on ikään kuin kätketty – tuskin kuitenkaan tarkoituksella – ja se on löytynyt vasta pitkällisten etsintöjen jälkeen esimerkiksi sairaalassa harjoitteluaan suorittaville opiskelijoille tarkoitettujen sivujen kautta.

Jokaisen sairaalan tutkimuslupalomake on erilainen. Pääasiat, kuten tutkimuksen nimi, tutkittavien määrä ja laatu sekä tutkimuksen sairaalalle aiheuttamat kustannukset pyydetään selvittämään lomakkeessa kuin lomakkeessa. Osassa tutkimuslupalomakkeista pyydetään nimeämään toimialueita tai muita sairaalan sisäisiä tietoja, joita organisaation ulkopuolelta tulevan tutkijan on vaikea tietää. Osa lomakkeista on suunniteltu pelkästään opinnäytetöiden tutkimusluville eikä muunlaista lupalomaketta ole saatavilla. Olenkin käyttänyt ja täyttänyt monenlaisia lomakkeita itse soveltaen tilanteen mukaan.

Täytetyn lomakkeen liitteineen olen palauttanut joko tutkimuskoordinaattorille, hallintoylihoitajalle, ylihoitajalle tai johonkin ”nimettömään” osoitteeseen. Lähes kaikkiin sairaaloihin tutkimuslupahakemuksen on saanut lähettää sähköisesti. Tutkijana arvostan erityisesti, kun paperit vastaanottava taho on reagoinut esimerkiksi kuittaamalla paperit saapuneeksi tai lupaamalla vastauksen mahdollisimman nopeasti. Tutkimusluvat on myönnetty pääosin sujuvasti, tosin osittain olen itse joutunut kyselemään lupien perään, mikäli useaan viikkoon ei ole vastausta kuulunut.

Erityismaininnan annan Pohjois-Savon sairaanhoitopiirille (Kuopion yliopistollinen sairaala), jossa käytössä on eTutkija –niminen järjestelmä, jossa koko tutkimuslupaprosessi hoidetaan sähköisessä järjestelmässä. Prosessi oli sujuva; lupahakemus tarkastettiin ennen sen varsinaista käsittelyä. Mikäli sinulla on mahdollisuus, tarkastelethan oman sairaalasi tutkimuslupakäytäntöjä. Toiveissa ovat selkeät otsikot nettisivuilla, ymmärrettävä lomake myös organisaation ulkopuoliselle tutkijalle, yhteyshenkilö sekä palautusosoite - ja tutkija kiittää.

Kirjoittajan tiedot:
Hannakaisa Niela-Vilén
kätilö, TtT, tohtoriohjelmakoordinaattori, post doc -tutkija
Turun yliopisto, hoitotieteen laitos
s-posti: hmniel(at)utu.fi


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti