tiistai 28. helmikuuta 2017

Hoitajien työturvallisuutta edistämässä


Työturvallisuus on merkittävää ja tärkeää paitsi yksilölle itselleen, myös työpaikalle esimerkiksi tuottavuuden näkökulmasta. Huonosta työturvallisuudesta johtuvat tapaturmat voivat johtaa esimerkiksi alentuneeseen elämänlaatuun ja sairauspoissaoloihin.

Terveydenhuollossa työturvallisuus ei aina toteudu. Tämä ongelma on usein esillä psykiatriassa, sillä hoitajiin kohdistuvia aggressioita tapahtuu psykiatriassa merkittävästi enemmän verrattuna muihin erikoisaloihin (Edwards ym. 2016). Potilaiden aggressiivinen käyttäytyminen vaarantaa aina hoitajien työturvallisuuden, muiden potilaiden turvallisuuden ja aiheuttaa aggression kohteeksi joutuvalle fyysisiä ja psyykkisiä haittoja (Maguire & Ryan 2007). Hoitajan työturvallisuuteen vaikuttavia riskitekijöitä ovat esimerkiksi hoitajan ammatillisuus ja asenteet, potilaiden vointi ja toiminta, tilanteen inhimillisyys, kommunikaatioyhteys ja osaston yleinen tilanne (Recupero ym. 2011).

Mikäli aggressiivinen käytös on vaarantaa potilaan itsensä tai muita henkilöitä, eikä muuta hoitovaihtoehtoa ole, voidaan potilas eristää. Eristämisellä tarkoitetaan joko potilaan lepositeisiin sitomista tai sulkemista tähän tarkoitettuun eristyshuoneeseen tai omaan huoneeseensa (Ala-Aho ym. 2003).  On kuitenkin olennaista muistaa, että eristyksen tulisi aina olla viimeinen vaihtoehto, ja muita hoitokeinoja tulisi käyttää mikäli vain mahdollista. Esimerkkejä muista hoitokeinoista ovat esimerkiksi vuorovaikutukselliset ja dialogiin perustuvat auttamismenetelmät, eli keskustelu, kuunteleminen, läsnäolo ja havainnointi (Kuhanen ym. 2010).

Mikäli potilaan eristämiseen päädytään, tulee siellä tapahtuvan hoidon ja vuorovaikutuksen olla laadukasta ja korkeatasoista. Lisäksi hoidon tulisi olla turvallista niin potilaalle kuin hoitajallekin. On kuitenkin äärettömän vähän tutkimusta siitä, mitä todella eristyshuoneessa tapahtuu. Onko se potilaille turvallista? Täyttyykö hoitajien työturvallisuus? Millaisia riskejä eristyshuoneessa tapahtuu? Mitä potilas siellä tekee?

Vuonna 2014 pakkotoimia käytettiin psykiatriassa 3 329 potilaaseen (14 %). Näistä yleisin pakkotoimi oli huone-eristys (1 520 potilasta, 46 %). Tahdonvastainen injektiolääkitys annettiin 787 potilaalle (24 %). Lepositeisiin sidottiin 696 potilasta (21 %). Tahdonvastaista fyysistä kiinnipitämistä käytettiin 326 potilaaseen (10 %). (THL 2016). Vaikkakaan tämä ei kosketa kaikkia psykiatriassa hoidettuja potilaita, on luku edelleen korkea huomioiden kansallinen mielenterveys- ja päihdesuunnitelma. Tässä kansallisessa suunnitelmassa vuosille 2009–2015 oli tavoitteena vähentää psykiatrisissa sairaaloissa pakkotoimien käyttöä 40 prosenttia vuoteen 2015 mennessä. Tästä tavoitteesta on kuitenkin jääty.

Turun yliopisto, Turun AMK sekä Helsingin ja Uudenmaan sairaanhoitopiiri tutkivat yhteistyössä hoitajien työturvallisuutta potilaiden eristystilanteiden aikana psykiatrisissa sairaaloissa. Tutkimuksessa tarkastellaan eristyshuoneiden turvallisuutta turvakameroiden avulla. Tämä on ensimmäinen kerta, kun Suomessa tällaista menetelmää hyödynnetään tässä kontekstissa. Tavoitteena olisi kyetä osoittamaan kohtia joissa hoitajien työturvallisuus voi olla uhattuna ja luoda ohjeistuksia toimintaan, yhdessä hoitohenkilökunnan kanssa. Kaikkiaan pyrkimyksenä on parantaa hoitajien työturvallisuutta. Samalla kuitenkin tutkitaan myös potilaiden hoitoa. Kuten mitä potilas tekee eristyshuoneessa ja voisiko esimerkiksi huoneen toiminnoilla vaikuttaa siihen, että eristystapahtuma olisi mahdollisimman potilasystävällinen. Tutkimus on tällä hetkellä käynnissä ja sen raportointi valmistuu vuoden 2018 aikana.



Kirjoittajien tiedot:
Mari Lahti
kätilö, TtT
Post doc tutkija, Turun yliopisto, hoitotieteen laitos
Lehtori, Turun ammattikorkeakoulu
melaht(at)utu.fi
 
Kaisa Mishina
sairaanhoitaja, TtT
Koordinaattori, Turun yliopisto, hoitotieteen laitos
 
Johanna Berg,
sairaanhoitaja, TtT
Lehtori, Turun ammattikorkeakoulu
 



Lähteet:
Ala-aho S, Hakko H, Saarento O. 2003. Vastentahtoisten eristämisten vähentäminen psykiatrisella osastolla. Duodecim 119:1969–1975.
 
Edward KL, Stephenson J, Ousey K, Lui S, Warelow P, Giandinoto JA. 2016. A systematic review and meta-analysis of factors that relate to aggression perpetrated against nurses by patients/relatives or staff. Journal of Clinical Nursing 25(3-4):289-299. doi: 10.1111/jocn.13019.

Kuhanen, C., Oittinen, P., Kanerva, A., Seuri, T. & Schubert, C. 2010. Mielenterveyshoitotyö. WSOYpro: Helsinki.
 
Maguire, J., & Ryan, D. 2007. Aggression and violence in mental health services: categorizing the experiences of Irish nurses. Journal of Psychiatric and Mental Health Nursing, 14, 120–127.
 
Recupero, P.R., Price, M., Keelin A. Garvey, K.A., Daly, B. & Xavier,S.L. 2011.Restraint and Seclusion in Psychiatric Treatment Settings: Regulation, Case Law, and Risk Management. Journal of American Academy of Psychiatry and Law 39:465–76.
 
Terveyden ja hyvinvoinnin laitos. 2016. Psykiatrinen erikoissairaanhoito 2016. Tilastoraportti 7/2016.  Viitattu 22.2.2017. http://www.julkari.fi/handle/10024/130535
 
 


tiistai 21. helmikuuta 2017

Onko HIIT uusi hitti sydänkuntoutuksessa?




Sydänkuntoutuksella tarkoitetaan sydäntapahtumien ennaltaehkäisyyn ja niistä toipumiseen tähtääviä tavoitteellisia toimia. Sydänkuntoutuksen kokonaistavoitteena on potilaan mahdollisimman hyvä fyysinen, psyykkinen ja sosiaalinen toimintakyky. (Taylor ym. 2004.) Yhtenä osatavoitteena on parantaa sydänpotilaiden fyysistä suorituskykyä, sillä hyvä fyysinen suorituskyky suojaa muun muassa uudelta sydäntapahtumalta ja vähentää sydänkuolleisuutta (Keteyian ym. 2008, Sagar ym. 2015). Korkeatehoisen intervalliharjoittelun (HIIT) on todettu olevan tehokas tapa parantaa sydänpotilaan fyysistä suorituskykyä (Weston ym. 2014, Liou ym. 2016).

HIIT -lyhenne tulee englanninkielen sanoista ”high-intensity interval training”, ja se tarkoittaa korkeatehoista intervalliharjoittelua. Korkeatehoinen intervalliharjoittelu on yksinkertaistettuna harjoittelua, jossa korkean ja matalan sykkeen jaksot vuorottelevat. Jaksot voivat olla eripituisia, ja sydänpotilaille parhaasta tehon ja ajan kombosta ollaankin vielä montaa mieltä. Suosittu versio on tehdä neljä kertaa neljän minuutin intervalli 80–95 % teholla maksimisykkeestä. Intervallien välissä pidetään aina 3 minuutin lepo tai aktiivinen palautus 50–70 % teholla maksimisykkeestä. (Weston ym. 2014, Liou ym. 2016.)

HIIT-harjoittelua voidaan toteuttaa monella eri tavalla. Käytännössä tarvitaan vain laji, jossa sykkeen nosto korkealle onnistuu helposti, samoin palautusjaksot. Esimerkkejä harjoitteluvaihtoehdoista ovat pyöräergometrillä polkeminen, luonnossa tai juoksumatolla ylämäkeen juokseminen, soutu tai voimaharjoittelu. Sykkeen seurantaan on hyvä olla sykemittari. Ennen intervalleja suositellaan 10 minuutin lämmittelyä 60 % teholla maksimisykkeestä ja intervallien jälkeen 5 minuutin jäähdyttelyä 50 % teholla maksimisykkeestä. (Weston ym. 2014.)

Sydänkuntoutuksen osana HIIT on asianmukaisesti toteutettuna turvallista. Sydäntapahtuman jälkeen liikunnan aloittamisesta keskustellaan lääkärin kanssa, ja harjoittelua tulisi suunnitella yhteistyössä sydänpotilaiden liikuntaharjoitteluun perehtyneen ammattilaisen, kuten fysioterapeutin kanssa. HIIT-harjoittelun soveltuvuutta arvioidaan jokaisen kohdalla yksilöllisesti sydänsairauden historia ja nykytila huomioon ottaen. Sydänoireet tulee olla hallinnassa ja hyvä hoitotasapaino löytynyt. (Weston ym. 2014.) Kun otetaan huomioon tietyt vasta-aiheet, HIIT sopii pääsääntöisesti kuitenkin myös sydänpotilaille. (Rognmo ym. 2012, Weston ym. 2014) Sydänpotilaiden liikuntakelpoisuudesta ja riskeistä saa lisätietoa sepelvaltimotautipotilaan liikunnallisen kuntoutuksen suosituksesta ja liikunnan käypä hoito -suosituksesta. Sydänkuntoutukseen osallistuvat terveydenhuollon ammattilaiset voisivat hyödyntää korkeatehoisen intervalliharjoittelun mahdollisuuksia vielä nykyistä paremmin.



Lähteet: 

Keteyian SJ, Brawner CA, Savage PD, Ehrman JK, Schairer J, Divine G, Aldred H, Ophaug K & Ades PA. 2008. Peak aerobic capacity predicts prognosis in patients with coronary heart disease. American Heart Journal 156 (2), 292-300.
Liou K, Ho S, Fildes J & Ooi SY. 2016. High Intensity Interval versus Moderate Intensity Continuous Training in Patients with Coronary Artery Disease: A Meta-analysis of Physiological and Clinical Parameters. Heart, Lung & Circulation 25 (2), 166-174.
Rognmo O, Moholdt T, Bakken H, Hole T, Molstad P, Myhr NE, Grimsmo J & Wisloff U. 2012. Cardiovascular risk of high- versus moderate-intensity aerobic exercise in coronary heart disease patients. Circulation 126 (12), 1436-1440.
Sagar VA, Davies EJ, Briscoe S, Coats AJ, Dalal HM, Lough F, Rees K, Singh S & Taylor RS. 2015. Exercise-based rehabilitation for heart failure: systematic review and meta-analysis. Open Heart 2 (1), e000163-2014-000163. eCollection 2015.
Taylor RS, Brown A, Ebrahim S, Jolliffe J, Noorani H, Rees K, Skidmore B, Stone JA, Thompson DR & Oldridge N. 2004. Exercise-based rehabilitation for patients with coronary heart disease: systematic review and meta-analysis of randomized controlled trials. The American Journal of Medicine 116 (10), 682-692.
Weston KS, Wisloff U & Coombes JS. 2014. High-intensity interval training in patients with lifestyle-induced cardiometabolic disease: a systematic review and meta-analysis. British Journal of Sports Medicine 48 (16), 1227-1234. 

Kirjoittajan tiedot:
Lotta Hamari
fysioterapeutti, TtM, tohtorikoulutettava
Turun yliopisto, hoitotieteen laitos
lotta.hamari@utu.fi


 

tiistai 14. helmikuuta 2017

Tehoa terveydenhuoltoon pelaamalla?

Työn tehostamisesta, kustannussäästöjen aikaansaamisesta ja kilpailukyvyn parantamiseen tähtäävistä toimista on ollut viime aikoina laajalti työelämässä ja politiikan saralla keskustelua. Uutisista on saatu lukea muun muassa lukuisista yt-neuvotteluista ja kiky-sopimuksesta, jonka vaikutuksista hoitajan arkeen on riittänyt päiviteltävää useampaan kahvipöytäkeskusteluun.

Suomalainen peliosaaminen tunnetaan maailmalla ja pelit ovatkin yksi suomalaisen viennin kilpavaltti. Viihdepelien ohella hyötypelit ja pelillistäminen, eli pelielementtien hyödyntäminen muussa kuin perinteisessä peliympäristössä, ovat olleet viime aikoina kovassa nosteessa. Peleistä on osoitettu olevan potentiaalia tukemaan esimerkiksi oppimista ja suotuisaa terveyskäyttäytymistä. Pelien voimasta hyvänä esimerkkinä on viime vuodesta kansaa kävelemään villinnyt Pokémon Go -peli (lue lisää peleistä ja niiden myönteisistä terveysvaikutuksista TT-blogista täältä ja täältä). Voisiko peleistä ja pelillistämisestä olla siten myös avuksi työelämän ja tässä tapauksessa erityisesti terveydenhuollon toiminnan tehostamiseen?


Marques kollegoineen (2017) tutkivat pelillistä sovellusta hoitajien käsihygienian tehostamisessa sairaalaympäristössä. Testatulla sovelluksella monitoroitiin käsien pesua ja desinfiointia paikannusta ja sensoria käyttäen. Sovellukseen liittyi myös pelillisiä elementtejä, joilla hoitajille annettiin toiminnasta palautetta ja joiden toivottiin motivoivan ja kannustavan heitä entistä tehokkaampaan käsihygieniasta huolehtimiseen. Palaute annettiin käsihygieniatoimista annettujen pisteiden ja hoitajien kansliassa näkyvän pistetaulukon (leaderboard) avulla. Taulukosta hoitajat pystyivät seuraamaan reaaliaikaisesti pelimäisen, graafisen toteutuksen avulla omaa pärjäämistään suhteessa muihin. Palaute esitettiin nimettömästi pelihahmoja hyödyntäen, mutta kuitenkin siten, että kukin hoitaja itse tiesi, mitkä pisteet olivat häntä itseään koskevat. Pelikerta päättyi aina työvuoron päätyttyä, jolloin eniten käsihygieniatoimilla pisteitä kerännyt hoitaja oli pelin voittaja. Hoitajat pystyivät kirjautumaan sovellukseen pelin päätyttyä ja tarkastelemaan vielä tarkemmin omaan toimintaansa liittyviä pelitilastoja (mm. saavutetut tasot ja palkinnot, oma pärjääminen suhteessa muihin ja aiempiin pelikertoihin). Hoitajat pitivät tästä innovatiivisesta ja positiivisesta tavasta saada palautetta toiminnastaan. Teknisten haasteiden vuoksi sovelluksen vaikutuksista ei saatu vielä tuloksia. Sovelluksen tutkimista jatketaankin edelleen.

Toinen esimerkki on Greentlyn tutkimus (2006), jossa arvioitiin ”Helping Hippocrates” -pelin hyötyä potilasrannekkeiden tietojen tarkistamisen tehostamisessa. Pelin tavoitteena oli löytää potilas, joka piti Hippocrates-lisänimellä varustettua potilasranneketta. Kilpaillessaan kyseisen rannekkeen löytämisestä hoitohenkilökunta tuli samalla tarkistaneeksi potilaiden rannekkeiden tietoja aiempaa tehokkaammin. Tämän seurauksena potilaiden tunnistamiseen liittyvät virheet vähenivät 8,2 prosentista nollaan tutkimuksen seuranta-aikana.

Nämä kaksi esimerkkitutkimusta olivat vasta pintaraapaisu aiheeseen, mutta toivat esille uusien pelillisten innovaatioiden mahdollisuudet. Suomalaisen peliosaamisen hyödyntämisessä piilee vielä pitkälti käyttämätön potentiaali, joka tarjoaisi keinoja myös terveydenhuollon toiminnan tehostamiseen ja kehittämiseen positiivisella otteella.


Kirjoittajan tiedot:

Heidi Parisod
Terveydenhoitaja, TtM, tohtorikoulutettava
Turun yliopisto, hoitotieteen laitos
s-posti: heidi.parisod(at)utu.fi











Lähteet:

Boyle EA, Hainey T, Connolly TM, Gray G, Earp J, Ott M, Lim T, Ninaus M, Ribeiro C, Pereira J. 2016. An update to the systematic literature review of empirical evidence of the impacts and outcomes of computer games and serious games. Computers & Education 94, 178-192.

Greenly MA. 2006. Helping hippocrates: a cross-functional approach to patient identification. The Joint Commission Journal on Quality and Patient Safety 32(8), 463–469.

Marques R, Gregório J, Pinheiro F, Póvoa P, Mira da Silva M & Velez Lapão L. 2017. How can information systems provide support to nurses’ hand hygiene performance? Using gamification and indoor location to improve hand hygiene awareness and reduce hospital infections. BMC Medical Informatics and Decision Making 17, 15.

Parisod H, Pakarinen A, Kauhanen L, Aromaa M, Leppänen V, Liukkonen T, Smed J, Salanterä S. 2014. Promoting children’s health with digital games: A review of reviews. Games for Health Journal 3(3), 145-156.

Serious Gaming Cluster Finland ry  & Tekes. 2016. Suomen hyötypeliteollisuuden tilannekuva 2016. Loppuraportti. Versio 1.11. Saatavissa: https://www.tekes.fi/globalassets/global/ohjelmat-ja-palvelut/ohjelmat/skene/hyotypeliteollisuus_2016_loppuraportti_v1_1.pdf


maanantai 6. helmikuuta 2017

Lasten hyvinvointia edistämässä digitaalisin menetelmin


Suomen hallitusohjelmassa korostetaan digitaalisten menetelmien kehittämistä lapsi-ja perhelähtöisten hyvinvointipalvelujen parantamiseksi. Hyvinvointi sisältää sekä fyysisen-, psyykkisen että sosiaalisen ulottuvuuden, jolloin digitaalisia menetelmiä kehitettäessä on hyvä huomioida tämä moniulotteisuus niin edistettävien, kuin edistäjienkin näkökulmasta. Tämä tarkoittaa käytännössä sitä, että mikäli pystymme kehittämään sellaisia digitaalisia menetelmiä, jotka koskettavat sekä sosiaali- että terveydenhuollon rajapintoja, ne ovat yhä käyttäjäystävällisempiä ja laajemmin hyödynnettäviä. SOTE-uudistusta silmällä pitäen tämänkaltaisille palveluille on myös tarve. Eikä siinä vielä kaikki...lasten varhainen ja kokonaisvaltainen hyvinvoinnin tukeminen on satsaus myös eheämpään ja parempaan tulevaisuuteen.
Turun yliopiston Hoitotieteen laitoksella on mahdollisuus olla mukana EmpowerKids-projektissa, jossa kehitetään digitaalista sovellusta lasten hyvinvoinnin kokonaisvaltaiseen tukemiseen. Projektissa lapsi nähdään oman hyvinvointinsa asiantuntijana ja edistäjänä, jolloin tukemisella tarkoitetaan lapsen tiedon ja ymmärryksen lisäämistä sekä voimavarojen vahvistamista. Tavoitteena on, että lapset kykenevät itse ottamaan vastuuta omasta hyvinvoinnistaan ja siihen vaikuttavista tekijöistä.  

EmpowerKids-projekti on kolmen maan, Suomen, Viron ja Latvian, yhteishanke. Varsinaisena kohderyhmänä ovat vähävaraiset lapset, sillä hyvinvoinnin näkökulmasta nämä lapset ovat kaikkein huonoimmassa asemassa. Projektin kahden vuoden aikana (4/2016-3/2018) digitaalista sovellusta kehitetään yhdessä terveysalan ammattilaisten, sosiaalityöntekijöiden, psykologien, varhaiskasvatuksen ammattilaisten ja koulujen opettajien kanssa, näin varmistetaan sovelluksen tarkoituksenmukainen sisältö. Myös lapset ovat vahvasti mukana kehittämisprosessissa varmistamassa sovelluksen sopivuutta, ymmärrettävyyttä ja kiinnostavuutta heidän näkökulmastaan katsottuna.

Sovelluksen avulla lapsi arvioi omia liikuntatottumuksiaan, ravitsemustaan, voimavarojaan ja päivittäistä elämänrytmiään. Digitaalisuuden lisäksi kohtaaminen on keskeistä; sovellus toimii ammattilaisten työkaluna lasten kanssa käytävissä keskusteluissa terveydenhuollossa, sosiaalipalveluissa, varhaiskasvatuksessa ja kouluissa. Perusajatuksena on, että sovelluksen visuaalisuus helpottaa ammattilaisia havaitsemaan hyvinvointia vahvistavat ja uhkaavat tekijät ja tukemaan niitä lapsilähtöisesti. Yksi keskeisistä ajatuksista on myös se että, koska digitaaliset menetelmät ovat tämän päivän lapsille luontainen keino kommunikoida, lapset toisivat ajatuksiaan sovelluksen avulla uskaliaammin esiin, jolloin sovellus toimisi matalamman kynnyksen haastattelutyökaluna, kuin perinteiset kysely- ja haastattelumenetelmät.  

Sovelluksen ensimmäinen versio on tällä hetkellä testattavana kaikissa osallistuvissa maissa. Testaajina ovat eri alojen ammattilaiset sekä esi- ja alakouluikäiset lapset. Tästä ensimmäisestä testauskierroksesta opitaan varmasti paljon, niin sovelluksen käytettävyydestä ja soveltuvuudesta, kuin lasten hyvinvoinnin tilasta. Samalla voidaan nähdä, miten yksi ja sama sovellus toimii eri ympäristöissä ja erilaisten ammattiryhmien työkaluna lasten hyvinvoinnin edistämisessä. Tulosten pohjalta on hyvä lähteä jatkokehittämään sovellusta ja suunnittelemaan lasten hyvinvointia tukevia toimenpiteitä osallistuvissa maissa. 

Kirjoittajan tiedot:
Anni Pakarinen
sairaanhoitaja, Terveystieteiden maisteri ja tohtorikoulutettava
EmpowerKids-projektin koordinaattori
Turun yliopisto, hoitotieteen laitos
e-mail: ankorh@utu.fi

EmpowerKids-projektia rahoittavat yhteistyökumppanit ja Central Baltic ohjelma 2014–2020
Yhteistyökumppanit: Itämeren alueen Terveet Kaupungit ry, Turun yliopisto (hoitotieteen laitos), Tallinnan yliopisto (Rakveren yksikkö) ja Jurmalan kaupunki.
Projektin nettisivu: http://www.empowerkids.eu/
Sovelluksen kehittämisestä vastaa monitieteinen TEPE-tutkimusryhmä, joka kehittää ja tutkii pelejä ja pelillisiä menetelmiä lasten ja perheiden terveyden edistämisen näkökulmasta Turun yliopiston Hoitotieteen laitoksen Digital Nursing Turku-tutkimusohjelmassa.