tiistai 17. lokakuuta 2017

Imetysviikon lähtölaukaus


Turun yliopiston hoitotieteen laitoksen, Turun ammattikorkeakoulun ja Varsinais-Suomen Imetysverkoston yhteistyönä toteuttama imetysseminaari (11.10.) keräsi yli 200 kuulijaa paikan päälle ja lisäksi etäyhteyksillä Kuopioon ja Seinäjoelle tavoitettiin lisää kiinnostuneita. Otsikon ”Mukautuva imetys – keskosvauvat ja taaperot rinnalla” mukaisesti seminaari-iltapäivä tarjosi esityksiä laajalla skaalalla.

Uppsalan yliopistosta luennoimaan kutsuttu yliopisto-opettaja Eva-Lotta Funkquist kertoi eri lajien imetysstrategioista. Ihmislajin strategia on jatkuva imetys, mikä tarkoittaa, että imetys ei tapahdu säännöllisen aikataulun mukaan, vaan vauva voi imeä vaikkapa neljä kertaa tunnissa. Rinnalla olo on vauvalle myös lohtua ja turvaa, ei ainoastaan ruokintaa. Meidän pitäisikin nyt viimeistään unohtaa ihanne pitkiä unia omassa sängyssään nukkuvasta vauvasta sekä uskomukset siitä, että liiallinen sylissä pitäminen ”pilaisi” lapsen. Ihmisvauvat tarvitsevat läheisyyttä ja läheisyys on myös avaintekijä imetyksen onnistumiselle. Jatkuva läheisyys on edellytys myös keskosvauvan imetyksen käynnistymiselle. Funkquist on tehnyt paljon töitä imetyksen edistämisen parissa Ruotsissa ja hän painotti henkilökunnan koulutuksen merkitystä. Imetysohjaus on kirjavaa ja perheille tarjotaan paljon jopa väärää tietoa. Väärät tiedot siirtyvät esimerkiksi sairaaloissa aivan huomaamatta kokeneemmilta hoitajilta nuoremmille kirjoittamattomina sääntöinä.

Erikoistutkija Henna-Maria Uusitupa Turun yliopiston FinnBrain-tutkimushankkeesta vei kuulijat hormonaalisen säätelyn ihmeelliseen maailmaan. FinnBrain-tutkimuksen yhtenä tavoitteena on tarkastella imetyksen merkitystä lapsen stressinsäätelyjärjestelmän kehittymiselle. Uusitupa kertoi, että vain alle puolet äideistä imettää niin pitkään kuin ovat etukäteen aikoneet. Imetyksen ennenaikainen loppuminen on myös yhteydessä masennusoireisiin. Imetys siis rauhoittaa sekä äitiä että vauvaa ja FinnBrain-tutkimus tulee tarjoamaan vielä paljon uutta tietoa imetyksestä kiinnostuneille.

Imetystukiäidit Tuuli-Annika Kuusaari ja Linda-Maria Sileoni-Tervo mursivat myyttejä taapero- ja tandemimetyksestä. Äidinmaito ei muutu sokerilitkuksi, vaan tarjoaa aina laadukasta ravintoa ja etenkin vasta-aineita myös taaperolle, vaikka ei enää ainoa ravinnonlähde olekaan. Taaperon yöimetykset eivät vahingoita lapsen hampaita, kun suuhygieniasta huolehditaan asianmukaisesti hammaspesuilla ja ylimääräisiä sokereita, esimerkiksi mehuja, välttäen. Imetyksen ei myöskään tarvitse päättyä äidin sairauden tutkimisen tai hoitamisen takia; imetyksen kanssa yhteensopivia lääkeaineita löytyy lähes aina. Hoitavan lääkärin on osattava tarkistaa imetyksen ja lääkeaineen yhteensopivuus esimerkiksi Lactbase-tietokannasta. Imetyksen jatkaminen läpi uuden raskauden on turvallista silloin kun raskauteen ei liity erityisiä riskejä. Taaperon ja vastasyntyneen yhtäaikainen imetys, tandemimetys, on luonteva jatko raskauden ajan jatkuneelle imetykselle. Taapero on loistava maidon nostattaja ja vastasyntynyt saa riittävän ravinnon, kun hänelle mahdollistetaan vauvantahtinen imetys.

Seminaarin päätti paneelikeskustelu imetyksestä luopumisesta. Imetyksen lopettaminen voi olla äidin oma päätös, mutta valitettavan usein imetys loppuu jostakin muusta syystä, esimerkiksi äidin puutteellisten tietojen tai ristiriitaisen ohjauksen takia. Jokaisen perheen tulisi saada riittävästi tietoa imetyksestä voidakseen tehdä tietoisen päätöksen imetyksestä luopumisesta. Äidit kaipaavat myös tukea päätökselleen riippumatta siitä missä vaiheessa päätös tehdään. Pitkään taaperoa tai leikki-ikäistä imettävät saattavat myös kamppailla lopettamispäätöksen kanssa, mutta eivät uskalla kertoa imettävänsä isoa lasta, koska se ei ole aina sosiaalisesti hyväksyttyä. Hoitotyön ammattilaisina meidän tulisi rohkaista näitä ”kaappi-imettäjiä” tulemaan esiin.

Seminaarin anti oli monipuolinen ja mielenkiintoinen ja erityisesti kätilö- ja terveydenhoitajaopiskelijoiden runsaslukuinen osallistuminen oli ilahduttavaa. Nämä tulevaisuuden ammattilaiset kun ovat avainasemassa normalisoimassa imetystä ja murtamassa siihen edelleen liitettyjä myyttejä ja jopa tabuja. Seminaari oli erinomainen startti tällä viikolla vietettävään Suomen ja Pohjoismaiden imetysviikkoon, jonka teema on ”Imetyksen tukena yhdessä”

Kirjoittajan tiedot:
Hannakaisa Niela-Vilén
kätilö, TtT, post doc -tutkija
Turun yliopisto, hoitotieteen laitos
s-posti: hmniel(at)utu.fi

tiistai 10. lokakuuta 2017

Lasten fyysistä aktiivisuutta selittäviä tekijöitä metsästämässä



Lasten fyysiseen aktiivisuuteen yhteydessä olevia tekijöitä käsittelin jo aikaisemmassa blogikirjoituksessani, mutta ajattelin vielä syventää tuota kirjoitusta. Tutkimuksessa puhutaan johonkin asiaan yhteydessä olevista tekijöistä (correlates) ja määrittävistä tai selittävistä tekijöistä (determinants), ja näiden ero löytyy tutkimusmenetelmästä. Korrelaatiota voidaan tutkia yhdessä mittauspisteessä, kun taas määrittävän tai selittävän tekijän tutkimiseen tarvitaan pitkittäisasetelma ja erilainen tilastollinen analyysi. Fyysiseen aktiivisuuteen yhteydessä olevista tekijöistä onkin siis enemmän tietoa, kuin fyysistä aktiivisuutta tai sen muutosta määrittävistä tai selittävistä tekijöistä (Cragg ym. 2011).

Fyysiseen aktiivisuuteen yhteydessä olevat ja sitä selittävät tekijät voidaan jakaa viiteen luokkaan, jotka ovat: biologiset tekijät, psykososiaaliset tekijät, käyttäytymiseen liittyvät tekijät, sosiaaliset tekijät ja ympäristöön liittyvät tekijät (Trost ym 2002, Bauman ym. 2012).

Biologisista tekijöistä miessukupuoli selittää johdonmukaisesti korkeampia fyysisen aktiivisuuden tasoja lapsilla ja nuorilla (Craggs ym. 2011, Bauman ym. 2012).

Psykososiaalisista tekijöistä fyysistä aktiivisuutta määrittää minäpystyvyyden tunne ja kokemus omasta kyvykkyydestä suorittaa tietty tehtävä (Craggs ym. 2011, Bauman ym. 2012).

Käyttäytymiseen liittyvistä tekijöistä aikaisemman fyysisen aktiivisuuden määrä selittää myös tulevaa fyysisen aktiivisuuden määrää. Samoin osallistuminen liikuntaharrastuksiin selittää myös tulevaisuuden aktiivisuustasoja. (Sallis ym. 2000, Craggs ym. 2011, Bauman ym. 2012.)

Sosiaalisista tekijöistä ympäristön tuki ja vaikutteet, kuten vanhempien tuki lapsen fyysiselle aktiivisuudelle, selittävät lapsen fyysistä aktiivisuutta (Sallis ym. 2000, Biddle ym. 2005, Van Der Horst ym. 2007, Bauman ym. 2012). Vanhempien tuesta lapsen fyysiselle aktiivisuudelle on myös ristiriitaisia tutkimustuloksia, sillä on myös viitteitä siitä, että vanhempien tuki ei selitä lapsen fyysisen aktiivisuuden tasoja (Craggs ym. 2011). Vanhemman tuki on siis yhteydessä fyysiseen aktiivisuuteen (Van Der Horst ym. 2007), mutta sen ei ole todettu selittävän lapsen aktiivisuustasoja (Craggs ym. 2011).

Ympäristöön liittyvistä tekijöistä pääsy liikuntapaikoille, liikuntavälineiden saatavuus, ympäristön turvallisuus ja rakenne (esim. kevyen liikenteen väylien verkko) ovat yhteydessä lasten fyysiseen aktiivisuuteen (Ferreira ym. 2006). Lapsen ulkona viettämä aika selittää lapsen fyysisen aktiivisuuden määrää voimakkaasti (Sallis ym. 2000).

Poimin tähän vielä edellisen blogikirjoituksen vinkit vanhemmille, päiväkoteihin ja kouluihin sekä terveydenhuoltoon lapsen fyysisen aktiivisuuden edistämiseksi.

Vinkkejä vanhemmille:
- Ulkoilun* ja yhteisen liikunnallisen ajan lisääminen
- Positiivisten ja monipuolisten liikuntakokemusten tarjoaminen*
- Koulumatkaliikuntaan kannustaminen
- Ruutuajan rajoittaminen

Vinkkejä päiväkoteihin ja kouluihin: 
- Istumisen vähentäminen
- Toiminnallisuuteen ja välituntiliikuntaan kannustaminen 
Ulkoilun lisääminen*
- Positiivisten ja monipuolisten liikuntakokemusten tarjoaminen*

Vinkkejä kuntapäättäjille: 
- Ehkäisevän terveydenhuollon edellytysten tukeminen
- Liikuntapalveluihin panostaminen
- Kevyen liikenteen väyliin panostaminen
- Päiväkotien ja koulupihojen liikuntamahdollisuuksiin panostaminen

Vinkkejä terveydenhuoltoon: 
- Liikunnan puheeksiottaminen, hyötyjen kertominen ja kannustaminen

*lisäys edellisen kirjoituksen listaan


Kirjoittajan tiedot:
Lotta Hamari
fysioterapeutti, TtM, tohtorikoulutettava
Turun yliopisto, hoitotieteen laitos
anloka@utu.fi


Kirjoitus perustuu lähteisiin:


Bauman AE, Reis RS, Sallis JF, Wells JC, Loos RJ, Martin BW & Lancet Physical Activity Series Working Group. 2012. Correlates of physical activity: why are some people physically active and others not? Lancet (London, England) 380 (9838), 258–271.

Biddle SJH, Whitehead SH, O’Donovan TM, Nevill ME. Correlates of participation in physical activity for adolescent girls: a systematic review of recent literature. J Phys Act Health 2005; 2: 423–34

Craggs C., Corder K., van Sluijs E.,M.F. & Griffin S.J. (2011) Determinants of Change in Physical Activity in Children and Adolescents: A Systematic Review. American Journal of Preventive Medicine 40(6), 645-658.

Ferreira I, van der Horst K, Wendel-Vos W, Kremers S, van Lenthe FJ & Brug J. 2007. Environmental correlates of physical activity in youth - a review and update. Obesity Reviews: An Official Journal of the International Association for the Study of Obesity 8 (2), 129–154. 

Sallis JF, Prochaska JJ, Taylor WC. A review of correlates of physical activity of children and adolescents. Medicine & Science in Sports & Exercise. 2000; 32:963–975. [PubMed: 10795788]

Trost SG, Owen N, Bauman AE, Sallis JF, Brown W. Correlates of adults’ participation in physical activity: review and update. Med Sci Sports Exerc 2002; 34: 1996.

Van Der Horst K., Paw M.J., Twisk J.W. & Van Mechelen W. (2007) A brief review on correlates of physical activity and sedentariness in youth. Medicine and Science in Sports and Exercise 39(8), 1241-1250.