tiistai 20. kesäkuuta 2017

Ihmissuhteet ja mielenterveysongelmat nuorten elämässä – internet pohjainen tukiohjelma mahdollistaa ihmissuhteista kertomisen


Nuorten hyvinvoinnille on merkittävää sekä ystäviltä saatu tuki että kotona vallitseva hyvä ilmapiiri. Riidat ja alkoholin käyttö osoittautuivat yleisemmiksi masennusoireista kärsivien suomalaisten 12-vuotiaiden kodeissa. Hyvät perhesuhteet lisäsivät onnellisuutta, ja taas vähäinen kaverisuhteiden määrä vähensi sitä. Psykiatriset sairaudet koskettavat noin 14 % nuorista. Ne hankaloittavat toimintaa kouluympäristössä, ja aiheuttavat ihmissuhteisiin liittyviä huolia. Sosiaalinen kuormittavuus, tuen puute ja ihmissuhteiden heikko laatu lisäävät taas riskiä sairastua masennukseen.

Internetin käyttö terveydenhuollossa tarjoaa vaihtoehdon kasvotusten tapahtuville tapaamisille ja antaa mahdollisuuden saada tukea anonyymisti. Se on kustannustehokas ja nuorten arkipäivään soveltuva väline. Internetin käyttöä ihmissuhteiden kuvaamiseen on vielä tutkittu vähän mielenterveysongelmista kärsivien nuorten keskuudessa.

Tutkimuksemme tavoitteena oli saada tietoa nuorten ihmissuhteita kuvattuna internet-pohjaisen masennuksen hoitoon kehitetyn tukiohjelman välityksellä. Nuoret käyttivät Depis.Net -tukiohjelmaa avohoidon rinnalla kuuden viikon ajan. Ohjelma sisälsi tietopaketteja ja tehtäviä. 75 nuorisopsykiatrian poliklinikalle masennusoireiden vuoksi lähetettyä 15-17 –vuotiasta nuorta sai mahdollisuuden käyttää ohjelmaa. Heistä 29 täytti ihmissuhteisiin liittyvän tehtävän, jossa nimettiin verkostokarttaan ihmissuhteita, kuvattiin suhteiden laatua hymiöillä ja kirjoitettiin suhteiden sisällöstä.

Nuoret (n = 29) merkitsivät verkostokarttaan keskimäärin 8 ihmissuhdetta (vähimmillään 2 ja enimmillään 21). Kun verkostokarttojen merkinnät laskettiin yhteen, oli perhe tai perheenjäsen kuten äiti tai sisarus merkitty yhteensä 51 kertaa. Ystävät ja seurustelukumppanit merkittiin 26 kertaa, sukulaiset 14 kertaa ja muut henkilöt sekä lemmikit 14 kertaa. Nuoret liittivät yhteensä 99 hymiötä verkostokarttoihin merkittyjen ihmissuhteiden yhteyteen. Hymiöt luokiteltiin poistiivisiin kuten ”hymy”, neutraaleihin kuten ”ujo” ja negatiivisiin kuten ”vihainen”. Nuoret kokivat 59 % ihmissuhteistaan positiivisina, 31 % neutraaleina ja 10 % negatiivisina.

Kirjoitusten perusteella nuoret kuvasivat positiivisia ihmissuhteitaan luottamuksellisiksi ja tukea antaviksi. Konkreettinen apu, ystävien antama ymmärrys ja mahdollisuus jakaa kokemuksia olivat heille tärkeitä. Osa suhteista kuvattiin neutraaleina, tai nuoret kertoivat suhteiden muuttumisesta. Ystävien kanssa oli sekä hyviä että huonoja jaksoja. Välit vanhempiin saattoivat parantua, kun nuori muutti kotoa omilleen. Nuoret toivoivat, että etäiset suhteet vanhempiin paranisivat, ja että he oppisivat uusia taitoja vaikeisiin tilanteisiin. Etäiset ja hankalat ihmissuhteet rasittivat nuorten elämää. Kokemus omata perheestä saattoi olla etäinen ja viileä sekä vihan ja mustasukkaisuuden sävyttämä. Toiset suhteet olivat pinnallisia tai läheisiä ihmisiä ei ollut. Epävarmuus ja pelko esimerkiksi kumppanin menettämisestä painoivat nuoren mieltä.

Nuoret toivat tutkimuksessa esille ihmissuhteiden monimuotoisuuden. Aineisto kerättiin internet-pohjaisen tukiohjelman välityksellä. Sen avulla nuoret kertoivat ja kuvasivat visuaalisesti ihmissuhteiden myönteisiä ja kielteisiä näkökohtia. On mahdollista, että internet voi tarjota jatkossa kasvotusten tapahtuvaa kontaktia helpomman tavan nuorille käsitellä ihmissuhteita ja saada tukea. Tutkimusta tarvitaan edelleen lisää siitä, miten nuoret voisivat hyötyä internet-pohjaisesta työskentelystä ihmissuhteiden ja niihin liittyvien haasteiden kohdalla.

 
 
Kirjoitus perustuu artikkeliin: Anttila K, Anttila M, Kurki M, Välimäki M. Social relationships among adolescents as described in an electronic diary: a mixed methods study. Patient preference and adherence. 2017, 11, 343-352. https://www.dovepress.com/social-relationships-among-adolescents-as-described-in-an-electronic-d-peer-reviewed-fulltext-article-PPA#

Tutkimus liittyy Depis.Net –hankkeeseen. Se on Turun yliopiston ja kahden suomalaisen sairaanhoitopiirin yhteistyössä toteuttama tutkimushanke. Tavoitteena on kehittää käyttäjäystävällinen ja käyttökelpoinen internet-pohjainen tukiohjelma masennuksesta kärsiville nuorille. Hankkeen johtajana toimii professori Maritta Välimäki Turun yliopiston Hoitotieteen laitokselta. (Kts. Välimäki ym. 2012.)

 

Kirjoittajan tiedot:
Katriina Anttila
Psykiatrinen sairaanhoitaja, TtM, TtT-opiskelija
Turun yliopisto
Hoitotieteen laitos
katriina.anttila@utu.fi

 

Lähteet:

Almquist YB, Östberg V, Rostila M, Edling C, Rydgren J. Friendship network characteristics and psychological well-being in late adolescence: exploring differences by gender and gender composition. Scand J Public Healt. 2014, 42(2), 146–154.
Andersen AJW & Svensson T. Internet-based mental health services in Norway and Sweden: characteristics and consequences. Adm Policy Ment Health. 2013, 40(2), 145–153.

Anttila K, Anttila M, Kurki M, Hätönen H, Marttunen M, Välimäki M. Concerns and hopes among adolescents attending adolescent psychiatric outpatient clinics. Child Adolesc Ment Health. 2015, 20(2), 81–88.
Anttila K, Anttila M, Kurki M, Välimäki M. Social relationships among adolescents as described in an electronic diary: a mixed methods study. Patient preference and adherence. 2017, 11, 343-352.

Burnett-Zeigler I, Walton MA, Ilgen M, ym. Prevalence and correlates of mental health problems and treatment among adolescents seen in primary care. J Adolesc Health. 2012, 50(6), 559–564.
Eapen V & Crncec R. Strategies and challenges in the management of adolescent depression. Curr Opin Psychiatry. 2012, 25, 7-13.

Phillips TM. The influence of family structure vs. family climate on ado­lescent well being. Child Adolesc Social Work J. 2012, 29(2), 103–110.

Teo AR, Choi H, Valenstein M. Social relationships and depression: ten-year follow-up from a nationally representative study. PLoS One. 2013, 8(4), e62396.
Uusitalo-Malmivaara L & Lehto JE. Social factors explaining children’s subjective happiness and depressive symptoms. Soc Indic Res. 2013, 111(2), 603-615.

Välimäki M, Kurki M, Hätönen H, et al. Developing an internet-based support system for adolescents with depression. JMIR Res Protoc. 2012, 1(2), e22. 

tiistai 13. kesäkuuta 2017

Tohtorikoulutettavan kesä



Tohtorikoulutettaville suunnatut kesäkoulut ovat yhtä varma kesän merkki kuin taivaalla lentävät haarapääskyt ja laitumelle kirmaavat lehmät. Tänä kesänä pääsin ensimmäistä kertaa itse mukaan kesäkouluun ja halusin tässä blogitekstissä kertoa kokemuksistani ja kesäkoulujen tarkoituksesta yleisesti.

Kesäkuun ensimmäinen viikko tarjosi terveystieteiden tohtorikoulutettaville erityisen hienoja mahdollisuuksia, kun kaksi kansainvälistä hoitotieteellistä verkostoa järjestivät kesäkoulun, ICoNS (International Collaboration of Nurse Scholars) Espanjassa Lleidassa ja Baltic Sea Region Network Saksassa Lübeckissä. Lisäksi osa laitoksemme tohtorikoulutettavista, allekirjoittanut mukaan lukien, osallistui Suomen Kivuntutkimusyhdistyksen ensimmäiseen kesäkouluun Vihdissä. Kotoisesta sijainnista huolimatta myös tämä kesäkoulu oli hyvin kansainvälinen ja osallistujia oli kymmenestä eri kansallisuudesta.

Turun yliopiston hoitotieteen ja tulevaisuuden teknologian laitoksien tohtoriopiskelijat ohjaajansa kanssa Suomen kivuntutkimusyhdistyksen kesäkoulussa

Yhtenä kesäkoulujen tärkeimpänä tarkoituksena on edistää tohtorikoulutettavien kansainvälistä verkostoitumista, joka on tärkeää tutkijana kasvamisen ja tulevan tutkijan uran kannalta. Kesäkouluissa aikaa ja mahdollisuuksia verkostoitumiseen tarjoutuu enemmän kuin esimerkiksi konferensseissa. Kesäkoulussa vietetään yleensä useampia päiviä ja päivät koostuvat opetuksen lisäksi usein pienryhmätyöskentelystä ja muista tehtävistä – vapaa-ajan ohjelmaa unohtamatta! Kesäkouluissa on myös mahdollisuus harjoitella oman tutkimuksen esittämistä asiantuntijayleisölle, keskustelua ja kysymysten esittämistä muiden esityksistä. Alkuvaiheen tohtorikoulutettaville voi olla vaikeaa esimerkiksi kiteyttää tutkimuksensa annettuun aikaraamiin, kuten huomasimme omassa kesäkoulussa.

Omat oivallukseni kesäkoulussa liittyi epävarmuuteeni omasta osaamisestani aloittelevana tohtorikoulutettavana ja tutkimukseni esittämisestä muiden asiantuntijoiden ja tutkijoiden joukossa. Sain kuitenkin huomata, että erilaisista asiantuntijataustoista huolimatta kaikki tohtorikoulutettavat painivat samojen ongelmien parissa, ja toisaalta jokainen on oman tutkimuksensa paras asiantuntija. Lisäksi sain valtavasti uutta tietoa kivusta ja kipututkimuksen perusteista. Nyt tiedän taas paremmin, mitä en vielä tiedä! 

Kuten Lotta kertoi omassa kirjoituksessaan tohtorikoulutettavan työn erityispiirteistä, ei myöskään loman pitäminen omasta tutkimustyöstä ole aivan yksinkertaista. Viettäkäämme kesällä siis lomankaltaista aikaa, kukin parhaaksi katsomallaan tavalla ja ajalla. Oma kesäni kuluu kipuaiheisten artikkelien parissa.

Kirjoittajan tiedot

Riitta Mieronkoski
ft, TtM, tohtorikoulutettava
Turun yliopisto, hoitotieteen laitos
ritemi@utu.fi

tiistai 6. kesäkuuta 2017

Innovaatiotoiminnalle oma lähettiläs



Turun yliopistollisen keskussairaalan käytävillä on viime aikoina pyörinyt joukko korkeakouluopiskelijoita kartoittaen sairaalan päivittäistä toimintaa. Kartoitus on toteutettu kahdella eri toimialalla ja sen aikana henkilökunta on saanut tuoda esiin ajatuksia ja kehittämistarpeita. Näistä tarpeista on opiskelijoiden ja hankkeesta vastaavan tutkijan kanssa etsitty liiketoimintapotentiaalia. Kartoitukseen on osallistunut myös innovaatiolähettiläs, joka on palkattu sairaalaan yliopistosairaalat innovaatioalustana -hanketta* varten.  Hänen tulee tuntea sairaalan arki sekä toimintatavat, ymmärtää tutkimustyötä sekä koordinoida toimintaa, jotta päivittäisestä toiminnasta syntyneitä tarpeita voidaan esitellä yrityksille liiketoimintaideoina.   

Innovaatiotoiminta sairaalassa on vielä hivenen uutta ja vaikka kirjallisuudessa tunnetaan useita nimikkeitä toimintaa koordinoivalle lähettiläälle, ei vakiintunutta tehtävänkuvaa toistaiseksi ole. Kehittämistarpeiden eteenpäin vieminen sekä uuden toiminnan jalkauttaminen olisivat varmasti lähinnä tehtävää. Tällä hetkellä jatkuvan muutoksen läpivienti osastolla on herkästi lisätty osastonhoitajan tai lähiesimiehen työtehtäviin muun johtamistyön ohella. Voidaanko ajatella, että henkilökunta pidetään innovatiivisena työssään, jos ideoiden kehittämiseen olisi oma taho ja toimintamalli, lähiesimiehen ja osastolla olevan aloitelaatikon lisäksi?

Kirjallisuudessa esitetään tietoja ja taitoja, joita innovaatiolähettiläältä odotetaan tehtävän hoitamisessa sairaalaympäristössä. Innovaatiolähettiläältä toivotaan tutkimusmenetelmällistä osaamista yhtälailla kuin kliinisiä taitoja ja hoitotyön tuntemusta. Lähettilään on pyrittävä pitämään henkilökunta innovatiivisena positiivisella asenteella ja osaltaan ylläpitää muutosta tukevaa kulttuuria. Toisaalta häneltä odotetaan poikkitieteellisyyttä ja ymmärrystä tulkita eri alojen tarpeita ja tapoja ilmaista asioita.

Kirjallisuuden mukaan innovaatiolähettilään persoona on viimekädessä avaintekijä uuden toiminnan hyväksymisessä osaksi päivittäistä toimintaa. Innovaatiolähettiläs siis toimii yhdessä sairaalan, yliopiston ja yritysten kanssa. Näiden kolmen ympäristön ymmärtäminen ja tunteminen tekee työstä haasteellisen mutta samalla ennen kaikkea mielenkiintoisen.


Eriikka Siirala, sh, TtM

Tiimipäällikkö

VSSHP, tutkimuspalvelut

Turun yliopisto, hoitotieteenlaitos

eriikka.siirala(at)tyks.fi



Lähteet
McCormack B, Rycroft-Malone J, DeCorby K, Hutchinson A, Bucknall T, Kent B, Schultz A, Snelgrove-Clarce E, Stetler C, Titler M & Wallin L. (2013). A realist review of interventions and strategies to promote evidence-informed healthcare: a focus on change agency. Implemention science. 8:107.

Stefancyk A, Hancock B & Meadows M. (2013). The Nurse Manager. Change Agent, Change Coach? Nursing Administration Quarterly. 37(1), 13–17.

Weberg D. (2009). Innovation in healthcare. A concept analysis. Nursing Administration Quarterly. 33(3), 227–237.

*YSI Yliopistosairaalat innovaatioalustana -hankeen tarkoituksena on kehittää toimintamalli, jonka avulla sairaalasyntyisistä innovaatioista saadaan kehitettyä uutta liiketoimintaa. Turussa keskitytään toiminnasta kumpuaavaan reaktiiviseen innovaatioiden löytämiseen. Valikoiduissa toimintayksiköissä kartoitetut innovaatiot tuodaan toimialasta kiinnostuneiden yritysten käyttöön.
Hanke toteutetaan Turku Science Park Oy:n koordinoimana. Muita kumppaneita ovat Turun yliopisto ja Varsinais-Suomen sairaanhoitopiiri sekä Oulun yliopisto ja Pohjois-Pohjanmaan sairaanhoitopiiri.
YSI-hanke jatkuu vuoden 2017 loppuun saakka ja on osa Suomen kuuden suurimman eli ns. kuutoskaupunkien 6Aika-ohjelmaa. Rahoituksesta vastaavat Euroopan Aluekehitysrahasto (EAKR) ja Uudenmaan liitto rahoittajaorganisaationa.
Lisää: www.turkucrc.fi

tiistai 30. toukokuuta 2017

Pelaten taistoon tupakkaa vastaan

Keskiviikkona 31.5.2017 vietetään jokavuotista kansainvälistä tupakatonta päivää ”World No Tobacco Day”, jonka tarkoituksena on muistuttaa tupakkatuotteiden aiheuttamista moninaisista haitoista ja tupakanvastaisten toimien tärkeydestä. Asian muistuttaminen on edelleen ajankohtainen, sillä vielä tänäkin päivänä tupakka tappaa maailmanlaajuisesti vuosittain yli 7 miljoonaa ihmistä ja 12 % kaikista yli 30-vuotiaiden kuolemista linkittyy tupakkaan (WHO 2017).

Suomessa on toteutettu aktiivisesti tupakanvastaista työtä ja mm. tiukenneltu tupakkalainsäädäntöä. Savukkeiden polttaminen onkin Suomessa merkittävästi vähentynyt (Helldán & Helakorpi 2015; Kinnunen ym. 2015), mutta edelleen vuosittain uusi joukko nuoria päätyy kokeilemaan niitä. Lisäksi nuuska ja muut tupakkatuotteet ovat alkaneet kiinnostaa nuoria jopa aiempaa enemmän (Kinnunen ym. 2015). Jotta Suomi olisi vapaa tupakka- ja nikotiinituotteista vuoteen 2030 mennessä (Tupakkalaki 549/2016), on työsarkaa vielä edessä.

Tupakkalakiin (549/2016) kirjatun tavoitteen saavuttamiseksi ovat nuoret ja nuorten tupakoimattomuuden edistäminen tärkeässä roolissa. Näin lähestyvän tupakattoman päivän kunniaksi tämänkertainen blogikirjoitus keskittyykin esittelemään erityisesti 10–13 -vuotiaille varhaisnuorille suunnattua tupakka-aiheista terveyspeliä nimeltä Fume.

Fume – Sano ”EI” tupakkatuotteille!

Fume on mobiililaitteilla pelattava terveyspeli, joka sekä käsittelee mm. savukkeiden ja nuuskan käytön negatiivia seurauksia että tuo esille tupakoimattomuuden myönteisiä puolia eri näkökulmista. Fumeen sisällytetyt minipelit on suunniteltu samalla hauskoiksi, mutta silti tarjoamaan pelaamisen lomassa faktoihin pohjautuvaa tietoa tupakkatuotteista ymmärrettävällä tavalla, herättämään ajattelemaan tupakkatuotteiden käytön seurauksia ja kannustamaan sanomaan ”EI” tupakkatuotteille. Minipelien lisäksi sovelluksen aloitusnäytöltä löytyy lyhyitä tekstimuotoisia tietoiskuja peliin sisällytetyistä aihealueista.

Fume on julkaistu viime vuoden puolella mobiilikaupoissa ja sen on ladattavissa niistä ilmaiseksi eri mobiililaitteille (Android: Google Play; iOS: App Store; Windows: Microsoft store). Fume on tarkoitettu pelattavaksi joko itsenäisesti tai sitä voidaan hyödyntää osana esimerkiksi kouluissa toteutettavaa terveysohjausta vaikkapa aiheesta keskustelun pohjana.

Miten tämä kaikki liittyy hoitotieteeseen ja tutkimukseen?

Fume on osa Turun yliopiston hoitotieteen laitoksella toteutettavaa väitöskirjatutkimusta, jossa Fumea kehitetään ja tutkitaan terveysinterventiona varhaisnuorten tupakoimattomuuden tukemiseen liittyen(*. Fumen kehitystyö (Parisod ym./In press) on noudattanut tieteellistä prosessia (Craig ym. 2008), jossa intervention kehittämistä varten perehdytään niin aiempaan tutkimuskirjallisuuteen, tarkastellaan intervention suunniteltua rakennetta aiheeseen sopivan terveystieteellisen teorian kautta kuin testataan kehitteillä olevaa interventiota useaan otteeseen sen kehitysprosessin aikana. Näiden alun kehitysvaiheeseen liittyvien osatutkimusten lisäksi (lue näistä yhdestä lisää mm. aiemmasta blogikirjoituksestani) Fumen soveltuvuutta terveysohjauksen menetelmäksi on testattu ennen sen julkaisua keväällä 2016. Tässä pilottitutkimuksessa, jossa arvioitiin mm. Fumen käyttöä ja vaikuttavuutta, oli mukana yhteensä 151 varhaisnuorta. Näistä tuloksista kerromme lisää piakkoin. Pysy siis kuulolla!

Kuten interventioiden kehittämisprosessiin kuuluu, on tarkoituksenamme jatkaa Fumen ja sen oheismateriaalin kehitystyötä saadun palautteen ja tutkimustulosten pohjalta. Nuorten palautteen lisäksi tärkeässä roolissa ovat nuorten parissa työskentelevien ammattilaisten näkemykset aiheesta. Liity siis mukaan taistoomme tupakkaa vastaan ja kerro ajatuksesi, miten Fumea voisi jatkokehittää tai miten voisit hyödyntää peliä työssäsi! Voit joko kirjoittaa ideasi alla olevaan kommenttikenttään tai lähettää sähköpostia heidi.parisod(a)utu.fi.


Kirjoittajan tiedot:

Heidi Parisod
terveydenhoitaja, TtM, tohtorikoulutettava
Turun yliopisto, hoitotieteen laitos
s-posti: heidi.parisod(at)utu.fi
ResearchGate: http://www.researchgate.net/profile/Heidi_Parisod/
LinkedIn: http://fi.linkedin.com/pub/heidi-parisod/94/368/a72/

*) Fumen kehitystyö on toteutettu yhdessä Turun yliopiston TEPE-tutkimusryhmän ja pelifirma NordicEdun kesken. Fumen kehitystyötä ja siihen liittyvää tutkimusta ovat rahoittaneet Turun yliopisto, Juho Vainion Säätiö, Hengityssairauksien tutkimussäätiö, TYKS-säätiö, Hoitotieteiden tutkimusseura HTTS r.y. ja Turun kaupunki.


Lähteet:

Craig P, Dieppe P, Macintyre S, Michie S, Nazareth I & Petticrew M. 2008. Developing and evaluating complex interventions: The new Medical Research Council guidance. BMJ 337, a1655.

Helldán A & Helakorpi S. 2015. Suomalaisen aikuisväestön terveyskäyttäytyminen ja terveys, kevät 2014. Raportti 6/2015. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos (THL), Helsinki.

Kinnunen JM, Pere L, Lindfors P, Ollila O & Rimpelä A. 2015. Nuorten terveystapatutkimus 2015. Nuorten tupakkatuotteiden ja päihteiden käyttö 1977-2015. Sosiaali- ja terveysministeriön raportteja ja muistioita 2015:31. Sosiaali- ja terveysministeriö, Helsinki.

Parisod H, Pakarinen A, Axelin A, Danielsson-Ojala R, Smed J & Salanterä S. Designing a Health-Game Intervention Supporting Health Literacy and a Tobacco-Free Life in Early Adolescence. In Press: hyväksytty julkaistavaksi (4/2017) Games for Health Journal -lehteen.

Tupakkalaki 549/2016. Saatavissa: http://www.finlex.fi/fi/laki/alkup/2016/20160549

WHO 2017. World No Tobacco Day, 31 May 2017. Saatavissa: http://www.who.int/campaigns/no-tobacco-day/2017/en/


maanantai 22. toukokuuta 2017

Seiso omilla jaloillasi – tutkimusta jalkaterveydestä



Toukokuu on maailmanlaajuinen jalkakuukausi. Sen tavoitteena on edistää kansalaisten jalkaterveyttä ja lisätä tietoutta erilaisten jalkavaivojen ennaltaehkäisystä ja hoidosta. Jalkakuukaudella on vuosittain eri teema ja tänä vuonna teemana ovat kantakivut. On arvioitu, että noin joka neljännellä on jalkakipuja.

Jalkaterveys on osa ihmisen kokonaisterveyttä. Kun jalat ovat terveet niiden olemassa oloa tuskin huomaan. Sen sijaan pienikin jalkavaiva, vaikkapa kesäkenkien aiheuttama pieni rakko, aiheuttaa kipua ja vaivaa joka askeleella. On arvioitu, että ihminen kulkee elämänsä aikana viisi kertaa maapallon ympäri, siksi onkin syytä kysyä, miten meistä jokainen huolehtii jaloistaan, jotta jalat säilyvät terveinä tuon matkan?

Jalkojen omahoito tarkoittaa toimenpiteitä, joita yksilö tekee oman jalkaterveytensä ylläpitämiseksi ja edistämiseksi. Siihen kuuluvat jalkojen hygieniasta huolehtiminen, ihon ja kynsien hoito ja sopivan kokoisten sukkien sekä kenkien käyttö.

Jalkaterä anatomisesti on monimutkainen kokonaisuus. Siinä on 28 luuta, 33 niveltä, yli 100 nivelsidettä ja noin 30 lihasta. Nämä aikaansaavat kolmiulotteisia liikkeitä, mitkä tekevät jalkaterän ja nilkan alueen vaivojen arvioinnista ja hoidosta erityisen mielenkiintoisia. Esimerkiksi jalkakipujen arviointi ja hoito on salapoliisi työtä, koska varsin usein kipukohta on jossain muualla kuin itse kipua aiheuttava ongelma. Säären ja jalkaterän ulkosyrjällä tuntuva vihlova kipu on usein seurausta pakaroiden ja alaselän hermopinteistä.

Jalkakipu on aina merkki siitä, että jalat eivät voi hyvin. Jos tuntee jaloissaan kipua, on syytä pysähtyä tunnusteleman kipua ja sitä lisääviä tai helpottavia tekijöitä. Joskus kivun taustalla voi olla esimerkiksi sopimattomat kengät tai huolimattoman kynsien lyhennyksen aiheuttama kynsipiikki. Jos kipu ei helpota viikossa, on syytä hakeutua jalkaterapeutin vastaanotolle, joka tekee kattavan arvioinnin kivun syistä ja aloittaa asianmukaisen hoidon. Riittävän varhain aloitettu hoito poistaa usein kivun aiheuttajan ja nopeuttaa paranemista.

Hyvä jalkaterveys ei ole pysyvä olotila, vaan sen ylläpitäminen vaatii säännöllistä huolehtimista. Jokainen voi edistää jalkaterveyttään oikeanlaisilla terveysvalinnoilla ja jalkojen omahoidolla. Jalkaterveyttä horjuttavia tekijöitä ovat mm. pitkäaikaissairaudet, kuten diabetes, nivelreuma, ylipaino ja liikkumattomuus. Sairauden hyvä hoitotasapaino, terveellinen paino ja aktiivinen kuntoilu ovat hyväksi jaloille. Näiden lisäksi päivittäin toteutettu jalkojen omahoito ylläpitävät jalkojen terveyttä.

Turun yliopiston hoitotieteen laitoksen Clinical Quality -tutkimusohjelmassa tutkitaan eri-ikäisten jalkaterveyttä ja kehitetään menetelmiä jalkavaivojen arviointiin ja hoitoon.

Hyvää jalkaterveyttä kaikille Terveyttä tieteestä -blogin lukijoille.

Kirjoittajan tiedot:
Minna Stolt
TtT, yliopisto-opettaja, jalkaterapeutti (AMK)
Hoitotieteen laitos, Turun yliopisto

Kirjoitus perustuu lähteeseen:
Stolt M, Flink A, Saarikoski R & Väyrynen P. (toim.) 2017. Jalkaterveys. Kustannus Oy Duodecim, Helsinki.