tiistai 26. huhtikuuta 2016

Opintovapaalla Englannissa

Sain loistavan mahdollisuuden viettää neljän kuukauden opintovapaan varsinaisesta työstäni ja keskittyä jatko-opintoihini täysipäiväisesti. Vietimme perheeni kanssa nämä 4 kuukautta Englannissa, Sevenoaksissa. Englantiin lähtiessäni asetin tavoitteekseni tutustua paikalliseen terveydenhuoltojärjestelmään, mahdollisuuksien mukaan vierailla eri sairaaloissa ja tehdä opiskelijan päätyötä eli tutkia ja kirjoittaa! Kaikki tavoitteeni toteutuivat moninkertaisesti! Vierailin kolmessa eri sairaalassa tutustuen sairaalan tiloihin ja toimintaan, henkilöstöresurssien johtamisen näkökulmasta. Lisäksi mielenkiinnon kohteenani oli kuulla kokemuksia uusien sairaaloiden toiminnasta, koska Turkuun rakennettavassa T3-uudisrakennuksessa tulee toimimaan mm. lasten ja nuorten sairauksien hoidon kokonaisuus, jossa työskentelen.

Royal Derby Hospital (NHS) avattiin uusiin tiloihin 2010 tuottamaan erikoissairaanhoidon palveluja, noin 600 000 asukkaan väestöpohjalle. Suurimman osan vierailuajastani käytin keskusteluihin hoitohenkilökunnan resursoinnista. Derbyssä oli käytössä pieni varahenkilöstö ja lainavuorot, joissa hoitohenkilökunta siirtyy tarvittaessa toiseen yksikköön tekemään työvuoronsa. Toiminta on osa arkea; työntekijät allekirjoittavat työsuhteen alkaessa työsopimuksen, jossa he sitoutuvat työskentelemään oman yksikkönsä lisäksi vähintään kahdessa muussa yksikössä. Henkilöstöresurssit ja vuodepaikat eli kuormitus tarkistetaan työvuoroittain sairaalan sisäisellä järjestelmällä. Uuden sairaalarakentamisen näkökulmasta, Derbyn kokemuksen mukaan, yhden hengen huoneet vaatisivat huomattavasti enemmän hoitohenkilökuntaa, kuin mitä heillä on käytössään lastensairaanhoidossa. Muutos suuremmista potilashuoneista pienempiin on siis ollut haastava ja vaatii yhä tarkempaa henkilöstöresurssien seurantaa.

The Royal Alex Children’s Hospital Brightonissa sijaitsi upealla paikalla meren äärellä. Sairaalan päivystyspoliklinikalla hoidetaan noin 32 000 potilasta vuodessa. Päivystyspoliklinikan tilat olivat jaettu kolmeen eri osa-alueeseen; Triage eli hoidonarviointi ja ei kiireellinen odotus, toimenpidealue ja seuranta. Mainittakoon, että toimenpidehuoneessa ilokaasua käytettiin helpottamaan pienempiäkin toimenpiteitä, kuten kanylointeja. Lapsille oli myös suuri 3D-televisio, jota saattoi katsella toimenpiteen ajan. Lastenpoliklinikalla (ajanvaraus) toimi 15 lastenlääkärin vastaanotot. Heitä avusti kaksi-kolme hoitajaa tarvittaessa, perinteinen lääkäri-hoitaja vastaanottomalli oli siis purettu uuden sairaalan myötä. Kyseisenä päivänä poliklinikka oli hoitanut hieman yli 100 potilasta. Vanhempien ilmoittauduttua poliklinikalle he saivat mukaansa kutsulaitteen, joka mahdollisti poistumisen esimerkiksi kahvilaan lapsensa kanssa odotusaikana.

Näkymä merelle, Brightonin lastensairaalasta


Kotimatkalla vierailin myös Saksassa, Hampurin yliopistollisen sairaalan (http://www.uke.de/) lasten klinikalla. Kokonaisuudessaan sairaala on suuri, vuonna 2014 siellä hoidettiin yhteensä 382 854 potilasta, vuodepaikkoja sairaalassa on 1 736. Lasten klinikka odottaa uusia toimitiloja, jotka valmistuvat 2018. Tämän muutoksen yhteydessä heillä yhdistyy lasten päivystyspoliklinikkaan erikoissairaanhoidon lisäksi perusterveydenhuollon potilaat. Tavoitteena on tehostaa poliklinikkatoimintaa (ajanvaraus) ja niiden henkilöstöresurssien käyttöä sekä tarjota perheille mm. ilta- ja lauantai vastaanottoaikoja. Myös saksassa varahenkilöstöä ja lainavuoroja käytettiin korvaamaan äkillisiä hoitajaresurssien puutoksia. Saksassa jo työsopimukseen kirjoitetaan, että työntekijä siirtyy esimiehen määräyksestä tarvittaessa tekemään työvuoronsa toiseen yksikköön, käytäntö on osa arkea.

Englannissa viettämäni aika oli kallisarvoista. Keskittyminen yhteen asiaan, keskeytymätön työskentelyrauha ja uusien näkökulmien saaminen omaan työhönsä oli toiseen maahan muuttamiseen liittyvän vaivan arvoinen! Sain tavata myös muita kansainvälisiä vaihto-opiskelijoita, vieraillessani yliopistossa King College London . Mahdollisuus verkostoitumiseen tulee hyödyttämään minua myös tulevaisuudessa. Opintovapaani mahdollisti Turun Yliopistosäätiön myöntämä apuraha.

Outi Tuominen
Sairaanhoitaja, TtM, tohtorikoulutettava
Turun yliopisto, hoitotieteen laitos

tiistai 19. huhtikuuta 2016

Hoitotyön informatiikka ratkaisee hoitotyön tiedonhallinnan haasteita

Terveysalan tiedonhallinta takkuilee ajoittain, vaikka tieto- ja viestintäteknologia kehittyy huimaa vauhtia. Hoitotyön tiedonhallinnan edistämiseksi on kehittynyt hoitotyön informatiikka (nursing informatics), joka voidaan määritellä erikoisalana, jossa integroituvat hoitotiede, tietojenkäsittelytiede ja informaatiotiede[1, 2]. Erikoisalan tavoitteena on hallita ja välittää dataa, informaatiota ja tietoa hoitotyössä, sekä tukea potilaiden, hoitohenkilöstön ja muiden palvelun tarjoajien päätöksentekoa kaikissa rooleissa ja ympäristöissä. Tämä tuki mahdollistuu tietorakenteiden, informaatioprosessien ja tieto- ja viestintäteknologian avulla.[2]

On selvää, että jokaisella hoitotyön ammattilaisella tulee olla riittävä tiedonhallinta ja tieto- ja viestintäteknologian osaaminen toimiakseen terveysalalla. Hoitotyön informatiikan eri tasojen asiantuntijoille on määritelty kompetenssivaatimuksia, joista esimerkkinä mainittakoon AMIA:n[3], TIGER:n[4] ja CASN:n[5] vaatimukset. Hoitotyön informatiikan asiantuntijuutta voidaan kuvata eri tavoin. Staggers ym. [6] määritteli hoitotyön informatiikan asiantuntijuuden neljään tasoon.

Tasolla 1 on aloitteleva sairaanhoitaja, joka omaa perustavanlaatuista tiedonhallinta ja tieto- ja viestintäteknologiaosaamista sekä osaamista tietojärjestelmien ja käytettävissä olevien tietojen hyödyntämisestä kliinisessä ympäristössään. Tasolla 2 on kokenut sairaanhoitaja, joka hyödyntää taitavasti tiedonhallintaa ja tieto- ja viestintäteknologiaa tukeakseen oman alueensa kliinistä toimintaa. Tason 2 sairaanhoitaja pystyy analysoimaan tietoa ja tekemään johtopäätöksiä löydösten perusteella. Hän osallistuu tietojärjestelmien kehittämiseen yhdessä informatiikan asiantuntijoiden kanssa.

Tasolla 3 on informatiikan asiantuntija, joka on vähintään kandidaatin tutkinnon suorittanut sairaanhoitaja. Hän on perehtynyt tiedonhallintaan ja tieto- ja viestintäteknologiaan. Tämän tason asiantuntija pystyy integroimaan hoitotiedettä, tietojenkäsittelytiedettä ja informaatiotiedettä. Toisaalta, yhdysvaltalaisen sairaanhoitajayhdistyksen ANA:n[1] mukaan hoitotyön informatiikan asiantuntijuus (informatics nurse specialist) edellyttää vähintään maisterin tutkinnon tasoista hoitotyön informatiikan koulutusta, kun taas hoitotyön informatiikan sairaanhoitajalle (informatics nurse) riittää ammattitutkinnon lisäksi informatiikan kokemus.

Staggersin ym.[6] asiantuntijamäärityksen tasolla 4 on informatiikan innovaattori, jolla on koulutuksellisesti valmius tehdä tiedonhallintaan ja tieto- ja viestintäteknologian liittyvää tutkimusta ja tuottaa teoriaa. Nämä asiantuntijat johtavat hoitotyöhön liittyvää tieto- ja viestintäteknologian tutkimusta ja kehitystä. He tarkastelevat kriittisesti tiedonhallintakäytäntöjä ja kehittävät ratkaisuja ongelmakohtiin. Heillä on laaja osaaminen tiedonhallinnasta ja tieto- ja viestintäteknologiasta sekä ymmärrys järjestelmien, tieteenalojen ja tulosten keskinäisistä riippuvuuksista.

Hoitotieteen informatiikan asiantuntijat kehittävät käytännössä hoitotyön tiedonhallintaa laajasti terveysalalla. Alan tunnetun yhteisön mukaan (AMIA)[7] hoitotyön informatiikan asiantuntijat toimivat tieto- ja viestintäteknologian kehittäjinä, opettajina, tutkijoina, tietohallintojohtajina, ohjelmistokehittäjiä, implementoinnin konsultteina, poliittisten linjausten alustajina ja yrittäjinä. Esimerkkinä mainittakoon yksi maailmalla nopeasti yleistyvä asema terveysalan organisaatioissa, joka on hoitotyön tietohallintojohtaja (chief nursing informatics officer, CNIO). Aseman yleistymisen taustalla on selkeä tarve teknologian strategisen ja operatiivisen tason ohjaukselle laadukkaiden ja tehokkaiden terveyspalveluiden turvaamiseksi[8, 9].

Hoitotyön informatiikalla on valmius ratkaista hoitotyön tiedonhallinnan haasteita laajalti terveysalalla. Tämä edellyttää riittävän osaamisen turvaamisen hoitotyön informatiikan koulutuksella hoitoalan kaikilla eri tasoilla ammattitutkinnosta jatko-opintoihin asti. Lisäksi kaikissa hoitotyön organisaatioissa tulisi varmistaa hoitotyön informatiikan asiantuntijuus kliinisestä hoitotyöstä strategiseen johtamiseen asti.

Laura-Maria Peltonen
sh, TtM, tohtorikoulutettava
Hoitotieteen laitos
Lääketieteellinen tiedekunta
Turun yliopisto
lmemur(at)utu.fi

Lähteet
1 American Nurses Association (ANA). (2014). Scope and standards of nursing informatics practice. 2nd edition. American Nurses Association.
2 Staggers, N., & Thompson, C. B. (2002). The evolution of definitions for nursing informatics. Journal of the American Medical Informatics Association, 9(3), 255-261.
3 Kannry, J. ym. (2016). The Chief Clinical Informatics Officer (CCIO). Journal of the American Medical Informatics Association, 23(2), 435-435.
4 Gugerty, B., & Delaney, C. (2009). TIGER Informatics Competencies Collaborative (TICC), Final Report, Technology Informatics Guiding Educational Reform (TIGER) Initiative, 2009.
5 Canadian Association of Schools of Nursing (CASN). (2012). Entry-to-Practice Nursing Informatics Competencies.  http://www.casn.ca/2014/12/casn-entry-practice-nursing-informatics-competencies/
6 Staggers, N., Gassert, C. A., & Curran, C. (2002). A Delphi study to determine informatics competencies for nurses at four levels of practice. Nursing research, 51(6), 383-390.
7 American Medical Informatics Association (AMIA). (2016). Nursing informatics https://www.amia.org/programs/working-groups/nursing-informatics
9 AONE Position Paper: Nursing Informatics Executive Leader. (2012) http://www.aone.org/resources/informatics-executive-leader.pdf

tiistai 5. huhtikuuta 2016

Mitattu minä – omamittauksen mahdollisuudet terveydenhuollossa



Terveydenhuolto ja erityisesti sairauksien ennaltaehkäisy on keskeinen innoittaja ihmisen käytökseen liittyvän mittaustiedon keräämiseen ja analysointiin. Omamittaus eli itsensä kvantifioiminen (quantified self) kasvattaa suosiotaan, mikä näkyy tuotteiden nopeassa kehityksessä ja levityksessä liikunnan, terveyden ja hyvinvointialan markkinoilla. Erityisesti puettavat sensorit ja tietokoneet ovat kaikkien saatavilla ja ihmiset mittaavat omia suorituksiaan ja fysiologisia toimintojaan osana arkipäivää. Puettavat sensorit ja tietokoneet ovat yksi sulautetun tietotekniikan (ubiquitous computing) osa-alueista. Puettava tietotekniikka tarkoittaa tietokoneita, jotka kiinnitetään suoraan käyttäjän kehoon tai kehon lähelle esimerkiksi älykkään kankaan kautta. Yleisimpiä puettavia tietokoneita ovat älyrannekkeet, -kellot sekä -vaatteet. 

Älykäs puettava tekniikka voidaan valjastaa terveydenhuollon käyttöön yhdistämällä puettavista sensoreista tietoa keräävät sovellukset langattoman yhteyden kautta pilvipalveluihin, jolloin tätä saumatonta vuorovaikutusta voidaan kutsua puettavaksi esineiden internetiksi (Wearable Internet of Things). Tämä mahdollistaa esimerkiksi potilaan pitkäaikaisen seurannan kotiympäristössä, jolloin sekä terveydenhuollon kustannuksia voidaan mahdollisesti pienentää ja hoidon laatua ja vaikuttavuutta kehittää. 

Puettavien sensoreiden lisäksi tutkijat selvittävät älypuhelimen mahdollisuuksia tunnistaa käyttäjien erilaisia tilanteita ja aktiviteetteja. Nykyisten älypuhelimien kyky tunnistaa liikettä ja ympäristöjä perustuu niiden sisältämiin useisiin kehittyneisiin sensoreihin, kuten kiihtyvyysmittareihin, GPS-paikantimiin, valosensoreihin ja mikrofoneihin. Fyysisen aktiivisuuden lisäksi älypuhelimet pystyvät havaitsemaan hyvin hienovaraisia ja yksilöllisiä piirteitä käyttäjän toiminnasta. Yksi tällainen sovellutus on hyödyntää älypuhelimen äänimaailman tunnistamista ihmisen stressitasojen ja tunteiden tunnistamisessa. Tällä innovaatiolla voisi olla merkitystä esimerkiksi mielenterveysongelmien hoidon tukena. Lisätietoa yksittäisen ihmisen terveyskäyttäytymisestä voidaan saada myös digitaalisen jalanjäljen kautta, eli keräämällä ja analysoimalla tietoja sosiaalisesta kanssakäymisestä, päivittäisistä rutiineista ja ajankäytöstä sosiaalisen median käytön, kalenterimerkintöjen tai sähköpostiliikenteen tiedoista.

Yksi tärkeimmistä asioista henkilökohtaisen datan keräämisessä ja säilyttämisessä on yksityisyyden säilyttäminen ja siihen liittyvät riskit. Vaikka monet mittausmenetelmät ovat huomaamattomia, voidaan niitä pitää jopa tunkeilevina, koska menetelmät keräävät samalla paljon enemmän henkilökohtaista tietoa kuin ihmiset ovat valmiita jakamaan. Tutkimuksen painopistettä on nyt uusien mittausmenetelmien lisäksi siirretty kehittämään erilaisia menetelmiä minimoimaan tietosuojaan liittyviä riskejä. Esimerkki yksityisyyttä suojelevista menetelmistä datan keräämisessä on auditiivisen datan suodattaminen siten, ettei keskusteluja voida rekonstruoida. Lisäksi sosiaalisesta mediasta voidaan kerätä vain tietyntyyppistä esiintymistiheyttä laskevaa dataa ja GPS-paikannuskoordinaatit voidaan säilyttää vain hetkellisesti kertomaan esimerkiksi kuntoilijan kuljetun matkan, ei niinkään henkilön sijaintia.
Yksityisyyttä varmistavia tekniikoita voidaan pitää välttämättöminä lievittämään ihmisten huolta tietosuojan säilymisestä, jos tavoitteena on tulevaisuudessa, että merkittävä osa väestöstä haluaa ja uskaltaa osallistua arkielämänsä mittaamiseen terveyden edistämiseksi. Parhaimmillaan omamittaus tulee olemaan merkittävässä roolissa, kun terveydenhuoltoa muutetaan potilasta osallistavaan suuntaan sekä yksilökeskeisemmäksi sairauskeskeisyyden sijaan.
Kirjoittajan tiedot:
Riitta Mieronkoski
fysioterapeutti, TtK, TtM-opiskelija
Turun yliopisto, hoitotieteen laitos


Lähteet:
Hekler EB, Klasnja P, Traver V & Hendriks M. 2013. Realizing Effective Behavioral Management of Health: The Metamorphosis of Behavioral Science Methods. Pulse, IEEE, 4(5):29–34.
Hiremath S,Yang G & Mankodiya K. 2014. Wearable Internet of Things : Concept, Architectural Components and Promises for Person-Centered Healthcare. MOBIHEALTH 2014, November 03-05, Athens, Greece. 


Lu H, Frauendorfer D, Rabbi M, Mast MS, Chittaranjan GT, Campbell AT, Gatica-Perez D & Choudhury T. 2012. StressSense: Detecting stress in unconstrained acoustic environments using smartphones. Proceedind of the 2012 ACM Conference. Ubiquitous Computing 351-360.

Spanakis EG, Kafetzopoulos D, Yang P, Marias K, Deng Z, Tsiknakis M, Sakkalis V & Dong F. 2015. MyHealthAvatar: Personalized and empowerment health services through internet of things technologies. Proceedings of the 2014 4th International Conference on Wireless Mobile Communication and Healthcare - "Transforming Healthcare through Innovations in Mobile and Wireless Technologies", MOBIHEALTH 2014 , 331-334.