tiistai 26. tammikuuta 2016

Ovatko lähiesimiehen rooli ja tehtävänkuva yhteneväiset?




Työelämä on jatkuvassa muutoksessa muun muassa eläköitymisen vuoksi. Seuraava sukupolvi ei ole määrällisesti yhtä suuri kuin edellinen, ja siten vähenevät henkilöstöresurssit vastaavat yhä vaativammasta hoitotyöstä terveydenhuollossa. WHO:n (2009) mukaan hoitohenkilöstön määrä ei ole riittävä jatkossa kohtaamaan tulevaisuuden terveydenhuollon vaatimuksia. Tulee kehittää uusia tapoja johtaa hoitotyön päivittäistä toimintaa terveydenhuollossa (TEM 2012).

Päivittäisestä hoitotyön toiminnasta vastaavat hoitotyön lähiesimiehet. Hoitotyön lähiesimiehillä on keskeinen ja välttämätön rooli hoitotyön toiminnoissa, ja lähiesimiehen roolin vahvistaminen on myös yksi WHO:n tavoitteista Euroopassa. (WHO 2015.) Lähiesimiesten läsnäolo osastolla on välttämätöntä päivittäisen toiminnan eteenpäin viemiseksi (Coulter & VanGelder 2014).  

Hoitotyön lähiesimiehet työskentelevät jatkuvan paineen alla. He ovat vastuussa terveydenhuollon strategisten päätösten viemisestä käytäntöön, ja toisaalta vastaavat osaavan henkilöstön riittävyydestä hoitotyössä. (Crossan 2012.) Lähiesimiehen rooli on varsin monitahoinen (Shirey ym. 2010), ja se kuvataan pääsääntöisesti vastuutehtävänä, erilaisina osaamisvaatimuksina tai henkilökohtasina ominaisuuksina, joita lähiesimieheltä vaaditaan. Vaikuttaa siltä, että lähiesimiehen rooli on ylikuormittunut, eikä tehtävänkuva vastaa enää odotuksia. Lähiesimiehen työtehtävää, vastuuta ja roolia tulisi siten tarkastella uudelleen, jotta roolin odotukset olisivat yhtenevät työtehtävän kanssa. (Shirey ym. 2013). 

Tutkimustieto aihealueessa on vähäinen (Pegram ym. 2014). Yksi mahdollisuus on tarkastella olemassa olevaa kirjallisuutta ja verrata tätä työnhakuilmoituksiin. Mitä koulutusvaatimuksia lähiesimiehiltä vaaditaan? Hoitotyön koulutuksen yhdistäminen on alkanut Euroopan Unionin alueella (2009) ja hoitotyön lähiesimiehiltä vaaditaan nykyään kaikilta alempi korkeakoulututkinto tai vastaavat tiedot (WHO 2009). Koulutuksen tulee vastata työn vaatimuksia. 

Vaikka Suomessa henkilöstöllä on hyvät mahdollisuudet vaikuttaa omiin työtehtäviinsä verrattuna moniin muihin euroopan maihin, on kuitenkin hyvä tarkastella hoitotyön päivittäisen toiminnan johtamista (TEM 2012) ja lähiesimiehen roolia ja tehtävänkuvaa siinä. Roolin selkeyttäminen parantaa tehokkuutta, voimavarat voidaan käyttää tärkeisiin asioihin ja välillisesti tämä tukee myös työssä viihtymistä.


Eriikka Siirala, sh, TtM
Turun yliopisto
Hoitotieteen laitos
eesiir(at)utu.fi
 


Lähteet:
Coulter E. & VanGelder ME. 2014. Recent changes in the innovative postanesthesia care unit gatekeeper role. Professional Case Management. 19(5), 205 – 213.

Crossan F. & Jaspers M. 2012. Nurses’ and midwives’ role in strategic management. Journal of Nursing Management. 20 (7), 333–334.

Pegram AM., Grainger M. & Sigsworth J. 2014. Strengthening the role of the ward manager: a review of the literature. Journal of Nursing Management 22(1), 685–696.

Shirey MR., Ebright PR.  & McDaniel AM. 2013. Nurse Manager cognitive decision-making amidst stress and work complexity. Journal of Nursing Management. 21(1), 17–30.

Shirey MR., McDaniel AM., Ebright PR., Fisher ML. & Doebbeling BN. 2010. Understanding nurse manager stress and work complexity: factors that make a difference. Journal of Nursing Administration. 40(2), 82–91.

Työ- ja elinkeinoministeriö. 2012.  Työelämästrategia 2020. http://tyoelama2020.fi/tyoelama_2020_-hanke/tyoelamastrategia. (25.11.2015).

WHO 2009. http://www.euro.who.int/en/health-topics/Health-systems/nursing-and-midwifery/data-and-statistics   Nurses and midwives: a force for health. Survey on the situation of Nursing and Midwifery in the Member States of the European Region of the World Health Organization 2009.  (25.11.2015).

WHO 2015. http://www.euro.who.int/en/health-topics/Health-systems/nursing-and-midwifery/news/news/2015/04/strengthening-nursing-and-midwifery-expertise-in-the-who-european-region (25.11.2015).

tiistai 19. tammikuuta 2016

Terveysteknologia ja terveydenhuollon laitteet – tarve, valvonta ja hyödyn arviointi pähkinänkuoressa

Teknologiakehitys ja teknologian soveltaminen terveysalalle on nopeaa. Terveysteknologiaan panostaminen on välttämätöntä riittävien terveyspalveluiden ylläpitämiseksi. Teknologiaan panostaminen terveysalalla ei kuitenkaan ole yksiselitteistä. Laite- ja järjestelmärunsauden vuoksi teknologia vanhenee nopeasti. Maailman terveysjärjestön (WHO) (2010) mukaan, terveydenhuollon laitteiden kehittämisessä tulisikin keskittyä asianmukaisten laitteiden kehittämiseen ja saatavuuteen. Vastaavasti Euroopan unionissa (EU) kehityksen keskeisiä aiheita on pohdittu alan kansanterveydellisten ja teollisten haasteiden vuoksi. Euroopan kansalaisten terveyden edistämiseksi on nähty tarve selkeälle poliittiselle visiolle, jossa huomioidaan kansanterveydelliset haasteet, innovaation mahdollisuudet, laitteiden ja tarvikkeiden tuoma arvo ja saatavuus, teollisuuden haasteet ja sidosryhmien osallisuus ja avoimuus (Euroopan komissio 2010).

WHO (2007) määrittelee terveysteknologian ”suunnitelmallisena tietojen ja taitojen soveltamisena laitteiden, lääkkeiden, rokotusten, prosessien ja järjestelmien kehittämiseksi, joilla pyritään ratkaisemaan terveysongelmia ja parantamaan elämän laatua”. Terveydenhuollon laitteella puolestaan tarkoitetaan instrumenttia, laitteistoa, välinettä, ohjelmistoa, materiaalia tai muuta yksinään tai yhdistelmänä käytettävää laitetta tai tarviketta, jonka valmistaja on tarkoittanut käytettäväksi ihmisen: 1) sairauden diagnosointiin, ehkäisyyn, tarkkailuun, hoitoon tai lievitykseen; 2) vamman tai vajavuuden diagnosointiin, tarkkailuun, hoitoon, lievitykseen tai kompensointiin; 3) anatomian tai fysiologisen toiminnon tutkimiseen, korvaamiseen tai muunteluun; tai 4) hedelmöittymisen säätelyyn (§629/2010).

Edellä mainittuihin määritelmiin mahtuu siis laaja kirjo erilaisia terveydenhuollon laitteita, tarvikkeita ja järjestelmiä. Terveysteknologian runsauden vuoksi valvonnan ja potilasturvallisuuden edistämiseksi on kehitetty erilaisia luokitusjärjestelmiä kuten Euroopan komission valtuuttama Global Medical Device Nomenclature (GMDN) -järjestelmä, joka koostuu 16 luokasta. Esimerkkejä järjestelmän sisältävistä luokista ovat muun muassa tekniset apuvälineet (esim. pyörätuoli), radiologiset diagnoosi- ja hoitolaitteet, sekä terveydenhuollon yksikön tuotteet ja sovellukset (GMDN Agency 2015). Terveydenhuollon laitteen saaminen markkinoille on monimutkainen prosessi ja tämän vuoksi Tekes on tuottanut oppaan (Terveydenhuollon laitteiden lakisääteiset määräykset kansainvälisillä markkinoilla. Suomi ja EU fokuksessa), jolla halutaan lisätä tietoisuutta sääntelystä ja nopeuttaa turvallisten innovatiivisten terveydenhuollon laitteiden saattamista markkinoille.

Kaikissa terveydenhuollon laitteissa on oltava asiaan kuuluvan direktiivin vaatimusten mukaisuutta osoittava CE-merkintä (Valvira 2015). Terveydenhuollon laitteita ja tarvikkeita säätelee kolme EU direktiiviä: 1) direktiivi lääkinnällisistä laitteista 93/42/ETY (MDD), 2) direktiivi aktiivisista implantoitavista lääkinnällisistä laitteista 90/385/ETY (AIMDD), ja 3) direktiivi in vitro –diagnostiikkaan tarkoitetuista lääkinnällisistä laitteista 98/79/EY (IVDD). Suomessa Sosiaali- ja terveysalan lupa- ja valvontavirasto (Valvira) valvoo kaikkia terveydenhuollon laitteiden ja tarvikkeiden vaatimustenmukaisuutta ja turvallista käyttöä, sekä asiakas- ja potilastietojärjestelmien vaatimusten toteutumista.

Terveydenhuollon laitteiden ja tarvikkeiden turvallinen käyttö on avainasia laadukkaiden terveyspalveluiden tuottamisessa. Terveydenhuollon ammattilaisilla on velvollisuus huolehtia käytössään olevien terveydenhuollon laitteiden, tarvikkeiden ja asiakas- ja potilastietojärjestelmien toimintakunnosta, käyttöohjeiden saatavuudesta sekä kaikkien käyttäjien riittävästä koulutuksesta. Lisäksi terveydenhuollon ammattilaisella on aina velvollisuus tehdä terveydenhuollon laitteen tai tarvikkeen aiheuttamasta vaaratilanteesta ilmoitus suoraan Valviralle. (Valvira 2015.)

Terveydenhuollon laitteiden, tarvikkeiden ja terveydenhuollon laitteiksi tarkoitettujen asiakas- ja potilastietojärjestelmien määrän runsaus voi vaikeuttaa terveysalan päätöksentekijöiden resurssien priorisoimista. Siksi päätöksentekijät hyötyvät esimerkiksi teknologian saatavuuden, käytettävyyden, vaikuttavuuden ja kustannustehokkuuden tutkimuksesta. Tehokkuuden ja hyödyn arviointi on erityisen tärkeää, jotta voidaan panostaa oikeisiin asioihin. Tämän vuoksi terveysteknologian arviointia varten on kehittynyt oma suuntaus, terveydenhuollon menetelmien arviointi (Health Technology Assessment, HTA). Terveydenhuollon menetelmien arviointi on terveysteknologiaan kohdistuvaa systemaattista ominaisuuksien, hyötyjen ja vaikuttavuuden arviointia. Arvioinnin päätarkoituksena on tukea terveysalan päätöksentekijöitä ja edistää kustannustehokkaan teknologian käyttöä. Suomessa terveydenhuollon menetelmien arviointia tekee FinOHTA, joka toimii Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen (THL) alaisuudessa.

Laura-Maria Peltonen
sh, TtM, tohtorikoulutettava
Hoitotieteen laitos
Lääketieteellinen tiedekunta
Turun yliopisto
lmemur(at)utu.fi

Lähteet
WHO 2007. Health technologies. Saatavissa: http://apps.who.int/gb/ebwha/pdf_files/EB121/B121_11-en.pdf  (17.1.2016)

WHO 2010. Medical devices: managing the mismatch: an outcome of the priority medical devices project. Saatavissa: http://apps.who.int/iris/bitstream/10665/44407/1/9789241564045_eng.pdf (17.1.2016)

Laki terveydenhuollon laitteista ja tarvikkeista (629/2010). Saatavissa: http://www.finlex.fi (17.1.2015)

Valvira 2015. Terveysteknologia. Saatavissa: http://www.valvira.fi/terveydenhuolto/terveysteknologia (17.1.2015)

GMDN Agency 2015. GMDN Database. Saatavissa: https://www.gmdnagency.org/Info.aspx?pageid=1091 (17.1.2015)

Euroopan komissio 2010. Exploratory Process on the Future of the Medical Devices
Potential themes for further reflection at the European level and Issues identified by the Members. Final report (2010). Saatavissa: http://ec.europa.eu/growth/sectors/medical-devices/index_en.htm (17.1.2015)


Ståhlberg T. 2015. Terveydenhuollon laitteiden lakisääteiset määräykset kansainvälisillä markkinoilla. Suomi ja EU fokuksessa. Tekes. Saatavissa: https://www.tekes.fi/globalassets/julkaisut/terveydenhuollon_laitteiden_lakisaateiset_maaraykset_opas.pdf (3.1.2015)

tiistai 12. tammikuuta 2016



Hei, älä juokse, ettet vaan kaadu!


Ekalle luokalle tulee lapsia, jotka eivät osaa juosta” raportoitiin medioissa joulun alla. Yleisesti on tiedossa, että fyysinen aktiivisuus on liian vähäistä nykylasten keskuudessa, ja että erityisesti murrosiässä sen päivittäinen määrä vähenee dramaattisesti, mutta miten myös motoriset taidot ovat päässeet näin heikolle tasolle?

Tutkimukset leikki-ikäisten lasten fyysisestä aktiivisuudesta selittänevät ainakin osan tästä. Jokin aika sitten julkaistun väitöstutkimuksen (Anne Soini 2015) mukaan 3-vuotiaista lapsista vain harva liikkuu reippaasti kaksi tuntia päivittäin (vrt.varhaiskasvatuksen liikunnan suositukset) ja päiväkotipäivästä vain noin kaksi prosenttia kuluu teholtaan vähintään kohtuullisesti kuormittavan leikin merkeissä. Samansuuntaisia tuloksia on saatu muistakin pienten lasten fyysistä aktiivisuutta kartoittavista tutkimuksista.

Motoristen taitojen kehittymiseen tarvitaan riittävästi monipuolista liikuntaa, ei siis ihme, etteivät leikki-ikäisten lasten motoriset taidot kehity riittävästi ja jopa juokseminen saattaa tuntua hankalalta.  Leikki-ikä on tärkeää aikaa sellaisten motoristen taitojen kehittymiselle, mitä lapsi tarvitsee ollakseen liikunnallisesti aktiivinen.  Tutkimusten mukaan motoristen taitojen taso varhaislapsuudessa ennustaa fyysistä aktiivisuutta myös myöhemmällä iällä. Lisäksi niiden lasten kohdalla, joiden motoriset taidot ovat heikot, korostuu monipuolisen liikunnan edistämisen merkitys entistä enemmän, sillä riittävän ajoissa aloitetuista tukitoimista on tutkimusten mukaan hyötyä. Tilanne on siis kuin ”munan ja kanan” kanssa; jolleivät lapset ole riittävästi liikkeessä, eivät motoriset taidotkaan voi kehittyä, ja toisaalta heikot motoriset taidot ovat syynä sille, etteivät lapset ole liikunnallisesti aktiivisia.

Summa summarum- monipuolinen liikkuminen on hyväksi kaikille lapsille, ei pelkästään motoristen taitojen, vaan myös kokonaisvaltaisen terveyden ja myöhemmän liikunta-aktiivisuuden vuoksi. Lasten liikunnallisuutta tulisikin tukea jo ihan varhaislapsuudesta lähtien, kuten on todettu myös aiemmassa blogissamme. Katseet voidaan siis kääntää lasten vanhempiin, heidän vastuullaan on riittävien motoristen taitojen ja liikunnallisesti aktiivisen elämäntavan mahdollistaminen lapselle. Vanhempien tulisi tukea ja kannustaa lasten liikunnallisuutta (”saa juosta!”), liikkua yhdessä heidän kanssaan, toimia roolimalleina sekä tarjota lapselle mahdollisuuksia liikkua riittävän monipuolisesti. Myös lastenneuvolat, perheiden terveellisten elintapojen edistäjinä, ovat keskeisessä asemassa. Perheen yksilölliset tarpeet huomioivan terveysohjauksen avulla lastenneuvolat voivat tukea vanhempien motivaatiota ja vastuunottoa lapsen liikunnan edistämisestä. Myös päivähoidon toimintaa voidaan uudelleentarkastella; toiminnallisia leikkejä lisäämällä, monipuolisia liikuntavälineitä tarjoamalla ja passiivisia hetkiä minimoimalla voidaan saavuttaa lisää liikettä lapsen hoitopäivään. 


Näiden toimien avulla seuraava ensimmäiselle luokalle siirtyvä lapsilauma osaa juosta!