tiistai 30. kesäkuuta 2015

Hoitotyön johtamisessa tarvitaan talousosaamista

Hoitotyön johtajuus ja johtajuuden tulevaisuus ovat herättäneet paljon keskustelua. Julkisuudessa on keskusteltu hoitajataustaisen johtajuuden rajoista (HS 12.3.2014) ja mahdollisuuksista (TEHY 2014 ). Suomen sairaanhoitajaliitto ry, SuPer, Tehy, Suomen Terveydenhoitajaliitto ry, Terveystieteiden akateemiset johtajat ja asiantuntijat ry sekä Hallintoylihoitajat ry ovat yhteistyössä laatineet hoitotyön johtamisen valtakunnalliset linjaukset. Linjauksen mukaan hoitotyön johtajia tarvitaan muun muassa varmistamaan riittävät hoitotyön voimavarat sekä vastaamaan hoitotyön kehittämisestä ja tutkimusedellytyksistä sekä johtamaan hoitotyön toimintaa, taloutta ja henkilöstöä toimialueellaan jotta voisivat varmistaa asiakaslähtöiset, vaikuttavat, turvalliset ja kustannustehokkaat palvelut (Taja 2014). Hoitotyön johtajan tehtävistä useimmat ovat liitettävissä hoitajataustaisen johtajan osaamiseen. Hoitotyön tehtävien suunnittelu (Drach-Zahavy & Dagan 2002, Locke ym. 2011) ja niihin liittyvät hallinnolliset työt ovat osa hoitotyön esimiehen päivittäistä työtä.

Hoitotyön johtamista tarvitaan myös talouden ja kustannustehokkaiden palvelujen johtamiseen (Narinen 2003). Taloushallinnon koulutusta tulee saada jo ennen esimiestöiden aloitusta, koska se koetaan vaikeana tehtäväalueena (McCallin & Frankson 2010, Bondas 2006) Sairaanhoitaja koulutuksessa taloushallintoa ei opiskella. Terveystieteiden maisterit opiskelevat yliopistosta riippuen pakollisina tai vapaaehtoisina opintoina esimerkiksi terveystaloutta, taloushallintoa tai budjetointia. Opiskelijan panostuksen määrä näissä opinnoissa riippuu opetussuunnitelman lisäksi tietenkin omasta mielenkiinnosta, ajankäytön mahdollisuuksista ja ehkä myös tarjonnasta.

Miksi kirjoitan tästä aiheesta?  Taloushallinto on tänä päivänä mielestäni yksi haasteellisimmista osa-alueista hoitotyön johtajuudessa. Hoitotyön johtajan tehtävät ja vaatimukset ovat muuttuneet. Mielikuva esimerkiksi osastonhoitajasta työvuorojen suunnittelijana, vuosilomalistojen laatijana ja osastotuntien ynnä muiden palaverien organisoijana on vanhanaikainen. Osastonhoitajan työnkuva on monipuolinen ja vastuualueet ovat laajat. Mitä ylemmäs terveydenhuollon johtajana etenet, sitä vaativammaksi työn sisältö muuttuu. Useimmat hoitotyön johtajat kohtaavat työssään budjettivastuun ja osa jopa osallistuu sen laadintaan. Käydään keskusteluja henkilöstökuluista ja säästövelvoitteista, toisaalta kehittämisvaateista ja prosessien tehostamisesta. Jo vuosittain laadittavan toimintakertomuksen ja toimintasuunnitelman kirjoittamiseen ja ymmärtämiseen tarvitaan taloushallinnan osaamista. Pitää todella ymmärtää mistä menot ja tulot muodostuvat, jotta niihin voisi omilla ratkaisullaan johtajana vaikuttaa haluttuun suuntaan.

Jokaisen hoitotyön johtajan tulee osaltaan olla aktiivinen, jotta voisi kehittyä tällä osa-alueella ja olla kilpailukykyinen. Suurimmat terveydenhuollon organisaatiot tarjoavat talonsisäisiä koulutuksia, ja jos eivät järjestä, niitä kannattaa pyytää. Avoimet yliopistot järjestävät taloushallintoon liittyviä opintokokonaisuuksia, jotka ovat avoimia kaikille. Myös käytäntö opettaa. Useammalla organisaatiolla on talousosaajat palkattuna tukemaan johtoa. Yhteistyö heidän kanssaan tukee omaa oppimista ja taloushallinnon laaja-alaisempaa ymmärtämistä.

Kohdatessani itse jatkuvasti lisääntyviä haasteita esimiestehtävissä, joihin ei aikaisempi kokemukseni riittänyt, olen aktiivisesti pyrkinyt hankkimaan itselleni lisäkoulutusta. Viime keväänä osallistuin Turun yliopiston ja Turun kauppakorkeakoulun yhteistyönä toteutettuun yliopistolliseen johtamiskoulutuksen ja -tutkimuksen kokonaisuuteen (MediMerc), johon kuului kustannuslaskennan ja budjetoinnin kurssi (2 op), jossa terveydenhuollon taloutta lähestyttiin intensiivisten seminaari-iltapäivien sekä oppimistehtävän kautta. Tehtävän aiheena oli vaatimattomasti laatia budjetti erään yliopistollisen keskussairaalan toimialueelle vuodelle 2016. Toimialueen onneksi, heidän ei tarvitse ottaa tuloksiamme käyttöön, vaikka kuulemma hienosti onnistuimmekin tehtävässä. Kurssi oli erittäin antoisa ja suosittelen vastaavia jokaiselle hoitotyön esimiehelle, vaikka muistin virkistykseksi. Koskaan ei voi olla liian hyvä. Emmehän me edes vielä tiedä, mitä haasteita SOTE-uudistus tuo myös hoitotyön johdolle.

Tuominen Outi, Sh, TtM, Tohtoriopiskelija
Turun yliopisto, Hoitotieteen laitos

Lähteet: 

Drach-Zahavy A & Dagan E. 2002. From caring to managing and beyond: an examination of the head nurse*s role. Journal of Advance Nursing 38(1), 19 – 28.

Locke R, Leach C, Kitsell F & Griffing J. 2011. The impact on the workload of the ward manager whit the introduction of administrative assisstants. Journal of Nursing Manager 19(2), 177 – 185. 

McCallin A & Frankson C. 2010. The role of the charge nurse manager:  a descriptive explorato-ry study. Journal of Nursing Management 18, 319 – 325.

Narinen A. 2003. The Content of the Nurse Manager's Work in Finland. Nordic Journal of Nursing Research 23(1): 16-20.

Bondas T. 2006. Paths to nursing leadership. Journal of nursing management 14(5): 332-339.






maanantai 22. kesäkuuta 2015

Tutkimuksista vahvistusta nuorten hoitotyöhön



”Joskus tuntuu, etteivät muut ymmärrä, miksi on tärkeää työtä lähteä osastolta nuorten kanssa esimerkiksi kahvilaan tai johonkin tapahtumaan”, pohtivat sairaanhoitajat Lanen eli Lastenneurologian hoitajat ry:n edellisessä tutkimusklubissa, ”mutta tämä artikkeli antoi vahvistusta sille, miksi sitäkin kannattaa tehdä.”

Parhaimmillaan tieteellinen tutkimus voi antaa uusia ideoita käytännön hoitotyöhön, mutta erittäin arvokasta on sekin, jos tieteellinen tieto auttaa hoitajia jäsentämään ja perustelemaan työtään ja vahvistaa hyviä toimintamalleja. Hoitotyössä erityisen tärkeää on ymmärtää potilaiden näkökulmaa. Lanen tutkimusklubissa käsitelty katsausartikkeli (Taylor, Gibson & Frank 2008)valotti pitkäaikaissairaiden nuorten näkökulmaa elämään, sairauteen ja hoitoon.

Niin, miksi lähteä nuoren kanssa joskus ulos sairaalasta? Taylorin ja kumppaneiden analysoimien tutkimusten valossa sille löytyy moniakin hyviä syitä. Ensinnäkin se voisi parhaimmillaan auttaa siinä, mikä on pitkäaikaissairaiden nuorten mielestä kaikista tärkeintä elämässä: ystävyyssuhteiden löytyminen ja ylläpitäminen. Tähän liittyen tuli mieleen myös idea, että nuorillehan voisi ehdottaa omien ystävien kutsumista mukaan retkille. Tai ainakin nuoret saisivat retkiltä aiheita sometukseen ystävien kanssa, vaikka he olisivat kaukanakin!

Toiseksi retket voivat vahvistaa sitä, mikä noiden tutkimusten mukaan myös on nuorten mielestä erittäin keskeistä elämässä: normaalius ja elämän jatkuminen. Näihin pitää siis myös hoitajan keskittyä ja tarjota niihin tukeaan. Sairaalasta ulos lähteminen antaa nuorille kosketuksen siihen kaivattuun normaaliin elämään ja vahvistaa toivoa siitä, että sairaanakin voi tehdä normaaleja asioita. Tulevaisuuden suhteenhan nuoria mietityttävät samat asiat kuin muitakin: kotoa muuttaminen, työllistyminen ja perheen perustaminen. Nuoruuden kehitystehtävät ovat sairailla nuorilla samat kuin terveilläkin, joten niissäkin he voivat tarvita tukea.

Tutkimusten mukaan nuorten voi olla vaikeaa suhtautua sairauden hoitoon sekä silloin, kun he itse kokevat voivansa hyvin että silloin, kun hoidot erottavat heidät liiaksi toisista nuorista ja normaalista elämästä. Tutkimuksissa todettiin liian erilaiseksi itsensä kokemisen saattavan olla jopa syy siihen, että nuori lopettaa tarvitsemansa hoidot kesken.

Toinen tutkimuksissa mainittu syy hoitojen lopettamiseen oli nuorten kokemus siitä, ettei terveydenhuollon henkilökunta arvosta tai ymmärrä heitä. Kaikissa tutkimuksissa tosin nuoret eivät edes maininneet terveydenhuollon ammattilaisten merkitystä elämässään, mutta niissä missä se mainittiin, se myös koettiin tuen kannalta tärkeäksi – erityisesti mainittiin hoitajien tuki.

Läheisesti kaikkien nuorten arkeen kuuluvat aikuiset eli vanhemmat ja opettajat mainittiin useammissa tutkimuksissa. Opettajiin ja kouluun liittyi näissä tutkimuksissa aika negatiivisia näkökulmia: nuorilla oli kokemuksia siitä, että opettajat asettivat sairauden takia nuorelle turhia rajoituksia ja lisäsivät nuoren erilaisuuden kokemusta.

Vanhempiin nuorten suhde oli ristiriitainen; joidenkin nuorten mielestä hekin saattoivat olla liian hallitsevia ja ylisuojelevia, mutta joillekin he saattoivat olla parhaita liittolaisia sairaudesta ja hoidosta selviämisessä.



Kaikille aikuisille, niin hoitajille kuin muillekin tutkimuksista välittyi vahva viesti:

Tärkeintä nuorille on, että keskitymme nuoreen ihmisenä,
emme hänen sairauteensa.


Kirjoittajan tiedot: 

Johanna Olli
Sairaanhoitaja, TtM, tohtorikoulutettava
Turun yliopisto, hoitotieteen laitos
Puheenjohtaja, Lastenneurologian hoitajat ry 
 
Yhteisblogi lapsinäkökulmaisesta tutkimuksesta   
LinkedIn 
ResearchGate


Lähteet:

Taylor, R.M., Gibson, F. & Franck, L. 2008. The experience of living with a chronic illness during adolescence: a critical review of the literature. Journal of Clinical Nursing 17, 3083-3091.


tiistai 16. kesäkuuta 2015

Ajattelemalla ääneen saadaan tietoa osaston päivittäisestä toiminnasta -Ääneenajattelun menetelmän käyttö hoitotieteen tutkimuksessa





Mistä menetelmässä on kyse?
Tutkimusmenetelmän valintaa hoitotieteellisessä tutkimuksessa ohjaa asetelma ja tutkimuskysymykset. Oikeaa menetelmää käyttäen on mahdollista saada paras ja luotettavin tieto tutkimusongelmasta. Ääneenajattelun menetelmää käytetään tutkimuksissa, jotka liittyvät jonkin tietyn ongelman ratkaisemiseksi tai halutaan saada tietoa tutkittavan henkilön ajatteluprosessissa (van Someren 1994). Menetelmän juuret ovat käytettävyystutkimuksen ja kognitiotieteiden alueella. Tässä menetelmässä tutkittavaa pyydetään ajattelemaan ääneen tiettyä asiaa, joka liittyy ongelman ratkaisemiseksi. Hänen ei tarvitse perustella  valintojaan, vaan menetelmä kohdistuu nimenomaan toimintaan (van Someren 1994.) Käytettävyystutkimuksessa ääneenajattelun avulla saadulla tiedolla pyritään parantamaan jonkin tietyn laitteen ominaisuuksia tai toimintaa. Kognitiotieteissä pyritään vastaamaan tutkittavan ajattelumalleihin tietyn ongelman ratkaisussa.

Hoitotieteen tutkimuksissa menetelmää on käytetty usein simuloiduissa tilanteissa, jotka ovat liittyneet tietyn kliiniseen toimintaan ja muunmuassa erilaisten hoitotilanteiden haasteiden tutkimiseen. Simuloidun havainnointitilanteen avulla  pystytään poistamaan mahdolliset ylimääräiset häiriötekijät ja havainnointitilanteissa ovat läsnä vain tutkittava ja havainnoija. Simuloidun menetelmän käyttö vaatii kuitenkin tutkittavalta resursseja mahdollisesti aineistonkeruuseen työajan ulkopuolla. 

Hoitotilanteet ja  osaston toiminta saattaa äkillisesti muuttua, jolloin simuloidusti havainnoimalla ei välttämättä saavuteta täsmällistä tietoa tutkimusongelmasta. Jonkin verran on tutkimusta ääneenajattelun menetelmän käytöstä aineistonkeruumenetelmänä todellisissa hoitoympäristössä ja osaston päivittäisen toiminnan johtamisessa (Aitken et al. 2011, Lundgrén-Laine et al. 2010). Kun aineisto kerätään todellisissa tilanteissa on muistettava, ettei tutkimusympäristöön, kuten osastoon voida vaikuttaa. Tällöin tutkimustilannetta ja tutkittavan oloa ei voida helpottaa tai määrätitellä ennalta (Fonteyn et al. 1993).

Aineiston keruu ja sen haasteet tutkijalle ja tutkittavalle
Aineiston keruussa voidaan erotella seuraavat vaiheet: Tutkittavan ohjeistus, tutkimustilanteen harjoittelu, aineiston keruu eli havainnonti ja loppuanalyysi. On tärkeää, että tutkittava saa ohjeistuksen sekä kirjallisesti, että suullisesti.(Ilves 2005.) Tutkimusluvan saatua tulee tutkittavan kanssa sopia aika, jolloin havainnointi suoritetaan. Havainnointi voi vaihdella muutamasta tunnista koko työvuoron kestään havainnointiin (Lundgrén-Laine et al. 2010). Tutkimukseen osallistuminen on aina vapaaehtoista ja sen saa halutessaan keskeyttää (TENK 2012). Havainnointia tulisi harjoitella tutkittavan kanssa etukäteen, jotta varsinainen aineistonkeruutilanne olisi mahdollisimman luonteva.

Pääsääntöisesti ääneenajattelu tallennetaan myöhempää analysointia varten.  Havainnointi tilanteen tallentaminen on varsin yleistä ja tutkijan kannattaa pitää myös päiväkirjaa havainnoin aikana. Havainnointia on myös videoitu, mutta tulee harkita mitä uutta lisäarvoa videointi tuo ääneenajattelun nauhoittamisen ja päiväkirjamerkintöjen lisäksi (Lundgrén-Laine et al. 2010).

Havainnointi on haasteellinen tutkijalle. Hänen on  pystyttävä sopeutumaan osaston sen hetkiseen tilanteeseen ja toimia mahdollisimman neutraalisti normaalia toimintaa häiritsemättä.
Havainnoinin aikana tutkijan tulisi seurata varjona tutkittavaa ja mahdollisimman vähän häiritä tilanteen kulkua. Hänen tulee olla läsnä tilanteessa. Tutkija ei saa vaikuttaa osaston toimintaan eikä ilmaista näkemyksiään. Toisaalta on tärkeä, että häne tukee tutkittavaa ja myötäilee tämän ajatuksia. (Ilves 2005.) Mikäli tutkittava on pitkään hiljaa, voi tutkija rauhallisesti kysyä ja muistuttaa tutkittavaa taas ajattelemaan ääneen ajatuksiaan. Tutkittavalta havainnointi vaatii yhteistyötaitoja ja kykyä ilmaista omaa työtään. Tutkittava kuitenkin viimekädessä päättää itse mitä ajattelee ääneen.

Kun aineisto on kerätty, se litteroidaan eli kirjoitetaan auki tekstiksi.  Suositellaan, että aineiston litteroi henkilö, joka tuntee tutkittavan ympäristön. Tutkimuskysymyksestä riippuen käytetään erityyppistä analyysimenetelmää. Menetelmän kaikissa vaiheissa tutkimuksen aikana ja sen jälkeen noudatetaan hyvää tieteellistä käytäntöä. Loppuraportissa käytetään usein alkuperäisiä viittauksia litteroidusta aineistosta, mutta näissä ei saa olla tunnistettavia tietoja tutkittavasta. (TENK 2012.)

Ääneenajattelun menetelmän hyödyt hoitotyölle
Ääneenajattelun menetelmää käyttäen voidaan kehittää esimerkiksi osaston toimintaan tietojärjestelmiä, joissa on hyödynnetty loppukäyttäjän tuottamaa tietoa reaaliaikaisesta tiedontarpeesta päätöksenteon tueksi. Menetelmää käyttäen saadaan osaston toiminnasta ja sen johtamisesta välitöntä tietoa, jolla pystytään osaston yksittäisiä toimintoja parantamaan. Aineiston keruun yhteydessä saatta ilmetä asioita, joita ei ennalta käsin olisi voinnut kuvitella.

Eriikka Siirala, sh, TtM, tohtorikoulutettava
Turun yliopisto
Hoitotieteen laitos
eesiir(at)utu.fi


Lähteet
Aitken L.M., Marshall A., Elliott R. & McKinley S. (2011) Comparison of 'think aloud' and observation as data collection methods in the study of decision making regarding sedation in intensive care patients. International Journal of Nursing Studies 48 (3), 318–325.

Fonteyn M.E., Kuipers B. & Grobe S.J. (1993) A description of think aloud method and protocol analysis. Qualitative Health Research. An International, Interdisciplinary Journal 3 (4), 430–441.

Lundgrén-Laine H. & Salanterä S. (2010) Think-aloud technique and protocol analysis in clinical decision-making research. Qualitative Health Research 20 (4), 565–575.

Ilves M. (2005) Ääneenajattelu. Teoksessa Ovaska, S., Aula, A. & Majaranta, P. Käytettävyystutkimuksen menetelmät. Tampereen yliopisto, Tietojenkäsittelytieteiden laitos B-2005-1, 209–222.

van Someren M.W., Barnard Y.F. & Sandberg J.A.C. (1994) The think aloud method. A Practical guide to modeling cognitive process. Academic Press. London.