Kesäkuussa järjestettiin kolmastoista kansallinen hoitotieteellinen konferenssi Tampereella. Teemana oli “perhe, yhteiskunta ja hoitotiede” mikä luontevasti sopii Tampereen yliopiston hoitotieteen laitoksen tutkimusprofiiliin. Konferenssiin osallistui yli 400 tutkijaa, opettajaa, opiskelijaa tai muuten hoitotieteestä kiinnostunutta henkilöä ympäri Suomen. Kansallisen konferenssin parasta antia onkin esitysten lisäksi monien vanhojen ja uusien tuttujen kanssa verkostoituminen. Tampere-talo tarjosi hulppean ja tyylikkään ympäristön konferenssille. Ajoittain jopa liiankin hulppean, sillä ison salin käyttö rinnakkaissessioissa oli hieman liioiteltua, kun yli 1800 henkilölle mitoitettua salia käytti muutama kymmenen konferenssiosallistujaa. Kuitenkin kaikki järjestelyt toimivat moitteetta, mistä kiitos aktiiviselle ja reippaalle konferenssitiimille!
Rinnakkaisesityksiä
riitti jokaiseen makuun. Itse olin erityisen iloinen siitä, että aiheelle ”vauvan
syntyminen perheeseen” oli omistettu kokonainen sessio ja monet esitykset
käsittelivät myös imetystä. Imetysohjauksen kehittäminen kiinnostaa monissa
synnytyssairaaloissa ja pitkäjänteistä työtä tarvitaan, koska tunnetusti
asenteiden ja toimintatapojen muutosprosessit ovat hitaita. Erityisen
mielenkiintoinen oli myös professori Katri Vehviläinen-Julkusen esittämä
kansainvälinen tutkimushanke, jossa pyritään lisäämään alatiesynnytysten
osuutta keisarileikkauksen jälkeen. Alatiesynnytys keisarileikkauksen jälkeen
on monissa tapauksissa mahdollista, mutta käytännöt vaihtelevat eikä yhtenäistä
hoitolinjaa ole. Keisarileikkausten määrä on maailmanlaajuisesti kasvamassa,
joskin osuudet vaihtelevat suuresti maittain. Suomessa keisarileikkausten osuus
on noin 17 %, kun se esimerkiksi Italiassa ja Yhdysvalloissa on reilusti yli 30
%. Keisarileikkausten merkittävästi suuremmista riskeistä alatiesynnytyksiin
nähden tarkastettiin äskettäin myös väitöstutkimus
Turun yliopistossa.
Tässä
vain pieni kurkistus konferenssin antiin, mutta esitysten monipuolisuudesta ja
aiheiden kirjosta päätellen hoitotiede voi Suomessa hyvin. Kansallisia
konferensseja järjestetään kahden vuoden välein yhteistyössä Hoitotieteiden
tutkimusseura HTTS ry:n ja vuorotellen jokaisen hoitotiedettä tutkivan ja
opettavan yliopiston kanssa. Seuraavaksi (28.–29. syyskuuta 2016) vuorossa on
Turun yliopisto, jolloin nähdään entistäkin vahvempi ja vapaampi hoitotiede.
Kyl maar sääki tules sillo!
Kirjoittajan tiedot:
Hannakaisa Niela-Vilén
kätilö, TtM, tohtorikoulutettava
Hoitotieteen tohtoriohjelma ja hoitotieteen
valtakunnallinen tohtorikoulutusverkosto
Turun yliopisto, hoitotieteen laitos
s-posti: hmniel(at)utu.fi
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.