tiistai 23. tammikuuta 2018

Tulevaisuuden haavanhoitajat – ratkaiseeko asenne vai osaaminen?



Erilaiset haavat ovat kasvava terveysongelma erityisesti väestön ikääntyessä. Haavat voivat olla joko akuutteja tai kroonisia, ja erityisesti kroonisten haavojen lisääntyminen haastaa terveydenhuoltoa. Krooniset haavat aiheuttavat suuria kustannuksia yhteiskunnalle. Esimerkiksi yksittäisen kroonisen haavan kustannukset voivat nousta jopa tuhansiin euroihin. Lisäksi haavat aiheuttavat potilaille kärsimystä, kuten kipua sekä elämänlaadun heikkenemistä muun muassa rajoittamalla potilaiden elämää. Sairaanhoitajat ovat merkittävässä asemassa sekä haavojen hoidossa että niiden ennaltaehkäisyssä.

Suomessa valmistuu vuosittain noin 3000 uutta sairaanhoitajaa, eli tulevaisuuden haavanhoitajaa. Haavanhoito on yksi keskeinen osa sairaanhoitajan työnkuvaa ja sairaanhoitajan kliinistä osaamista. Työpaikasta ja työnkuvasta riippuen osa sairaanhoitajista hoitaa haavoja päivittäin, toiset taas harvemmin. Kaikki joutuvat kuitenkin jossain vaiheessa uraansa hoitamaan jonkinlaista haavaa.

Aikaisempi kirjallisuus sairaanhoitajien haavanhoidon osaamisesta ei ole kovin imartelevaa luettavaa. Tutkimustulokset ovat osoittaneet sairaanhoitajien haavanhoidon osaamisen tason puutteelliseksi. Sama pätee opiskelijoihin. Haavojen hoitaminen koetaan vaikeaksi, mikä johtunee koulutuksen riittämättömyydestä. Lohduttavaa kuitenkin on, että asenteet ovat kohdallaan. Suomessa vuonna 2016 valmistuneista sairaanhoitajista suurin osa oli kiinnostunut haavojen hoidosta ja lähes kaikki pitivät sitä tärkeänä osana hoitotyötä.



Pelkkä reipas ja positiivinen suhtautuminen ei kuitenkaan paranna haavoja. Suurin osa valmistuvista sairaanhoitajista toivoikin, että koulutuksen aikana olisi ollut enemmän sekä teoria- että käytännön opetusta haavoista ja niiden hoidosta.

Mutta mitä sairaanhoitajien oikeastaan pitää tietää haavoista tai niiden hoitamisesta? Siihen haetaankin parhaillaan vastausta, sillä sairaanhoitajien haavanhoidon osaamisesta ei ole olemassa yleisiä suosituksia. Suositusten avulla voitaisiin kehittää haavanhoidon koulutusta sairaanhoitajien peruskoulutuksessa sekä mahdollisessa täydennyskoulutuksessa.

Koulutus lisää osaamista ja sitä kautta myös potilasturvallisuutta ja kustannustehokkuutta. Peruskoulutukseen tulisikin lisätä reilusti haavanhoidon opetusta. Lisäksi täydennyskoulutusta voitaisiin tarjota erityisesti niille, jotka ovat kiinnostuneita haavojen hoidosta, ja jotka haluavat tulevaisuudessa työskennellä haavojen hoidon parissa. Asenne siis ratkaisee, mutta ei ilman riittävää osaamista.

Itse tutkin väitöskirjatutkimuksessani valmistuvien sairaanhoitajaopiskelijoiden haavanhoidon osaamista Suomessa.

Lähteet

Gottrup F., Apelqvist J. & Price P. 2010. Outcomes in controlled and comparative studies on non-healing wounds: recommendations to improve the quality of evidence in wound management. Journal of Wound Care 19(6), 239–268.

Kielo E. 2017. Graduating student nurses’ and student podiatrists’ wound care competence in Finland. Pro gradu -tutkielma, Turun yliopisto, hoitotieteen laitos.

Kielo E., Salminen L & Solt M. 2018. Graduating student nurses' and student podiatrists' wound care
competence – An integrative literature review. Nurse Education in Practice (in press).

Zarchi K., Latif S., Haugaard V., Hjalager I. & Jemec G. 2014. Significant Differences in Nurses’ Knowledge of Basic Wound Management – Implications for Treatment. Acta Dermato- Venereologica 94(4), 403–407.


Emilia Kielo
Sairaanhoitaja, TtM, Tohtorikoulutettava
Turun yliopisto, hoitotieteen laitos

tiistai 16. tammikuuta 2018

Etätyöpäivät käyttöön myös hoitotyön lähiesimiehille?


Hoitotyön esimiehen työnkuva on haastava ja työn keskeytyminen arkipäivää.  Työnkuva koostuu päivittäisten rutiinien hoitamisesta ja henkilöstöhallinnollisista tehtävistä. Osa työtehtävistä toistuu säännöllisesti ja ne ovat ennakoitavissa, kuten henkilöstöhallinnolliset tehtävät ja kokoukset. Ennakoimattomia työtehtäviä ovat muun muassa hoitohenkilökunnan äkillisten poissaolojen korvaaminen, tiedon koordinointi ja tuottaminen eri tarkoituksiin lyhyellä varoitusajalla, suunnittelemattomat tapaamiset ja kokoukset. Merkittävä osa keskeytyksistä tapahtuu sähköpostin tai puhelimen välityksellä, mutta myös muiden sähköisten asiointikanavien kautta.

Tiedetään, että työn keskeytykset altistavat ylitöille, mutta myös työskentelylle työajan ulkopuolella. Ylityöt haastavat pidemmällä aikavälillä sekä henkisen että fyysisen kestävyyden. Tilannetta voi hallita suunnittelemalla ajankäyttöään ja keskittämällä samankaltaisia tehtäviä suurempiin kokonaisuuksiin. Keskeytyksiä aiheuttavien työtehtävien tunnistaminen auttaa myös ajanhallinnassa. Hyvästä ennakkosuunnitelmasta huolimatta työpäivä saattaa silti koostua ”silpputöistä” ja keskeytyksistä.

Taatakseen työrauhan, sähköposteihin voi olla vastaamatta, puhelimen hiljentää ja työhuoneen oven lukita. Hoitotyön lähiesimiehen työ on kuitenkin palvelutyötä. Tavoitettavuus ja läsnäolo ovat niitä ominaisuuksia, joita hoitotyöntekijät omalta esimieheltään toivovat ja arvostavat. Samalla tämä tarkoittaa automaattisesti keskeytyksiä työhön.  Olisiko mahdollista, että osa sähköposteistasi voisi odottaa muutaman päivän tai voisitko keskittää muistioiden tai raporttien kirjoittamisen yhteen ennalta määriteltyyn työpäivään? Houkuttelisiko keskeytymätön hetki työvuorosuunnittelulle? Vastaatko sähköposteihin kotoa käsin tai huomaatko kirjoittavasi kokousmuistioita illalla? Kertyykö sinulle ylitöitä? Jos vastasit edes yhteen kysymykseen kyllä, harkitse etätyöpäivän kokeilemista.

Etätyö ei ole arkipäivää terveydenhuollossa, mutta kokemusta muilta aloilta on kertynyt kiitettävästi ja sitä voidaan hyödyntää myös meidän ammatissamme. Ota aihe esille oman esimiehesi kanssa. Etätyöstä sovitaan työnantajan kanssa kirjallisesti. Etätyö on aina suunnitelmallista eli työantajan ja työntekijän välinen sopimus siitä, mitä työtehtäviä etätyöpäivänä suoritetaan. Hyvään käytäntöön kuuluu raportoida etätyöpäivänä suoritetut tehtävät omalle esimiehelle. Etätyötä varten sinun tulee varmistaa oikeudet tarvittavien sovellusten etätyökäyttöön. Lisäksi tarvitset tietokoneen, joko oman tai lainaksi organisaatiolta. Etätyöpäivänä suoritat ennalta määritetyt tehtävät, valitsemassasi paikassa ja sinulle sopivaan aikaan.
 
Hyvin organisoidut etätyöpäivät ovat usein myös erittäin tehokasta työaikaa ja mikä parasta, keskeytysten määrä vähenee huomattavasti! Jos etätöiden avulla työtehtäviesi keskittäminen onnistuu, on olettavaa, että myös ylitöidesi määrä vähenee. Olet helpommin tavoitettavissa ja vastaamassa arjessa työntekijöiden tarpeisiin. Ehkä etätyöpäivät vapauttaisivat aikaa myös hoitotyön kehittämiselle, johon lähiesimiehellä on nykyään valitettavan vähän aikaa käytettävissään.

Hoitotyön lähiesimies, onko sinulla kokemusta etätyöstä? Jätä oma kommenttisi aiheesta!

 

Tuominen Outi, Sh, TtM, Tohtoriopiskelija
Turun yliopisto, Hoitotieteen laitos 
ouantu@utu.fi
The latest Tweets from Outi Tuominen

 

Aiheesta lisää:
Bjerregård J, Kaila A, Vehviläinen-Julkunen K, Miettinen M (2016) Time allocation and temporal focus in nursing management: an integrative review. Journal of Nursing Management 24(8):983–993








maanantai 8. tammikuuta 2018

Lasta kuulemalla parempiin tuloksiin kastelun hoidossa



Joka viides alakoululainen elää nolon ja salattavan kastelupulman kanssa. Rakon toimintaan, lapsen kypsymiseen ja kehittymiseen liittyvä kastelu joko yöllä ja/tai päivällä ilman elimellistä syytä on moniulotteinen psyko-sosiaalinen rajoite lapsen ja perheen elämässä. Vaikka kyseessä ei ole sairaus, kastelua oireena voidaan verrata kroonisiin tiloihin, jotka pysyvät kurissa päivittäisillä rutiineilla. 

ICCS (International Children’s Continence Society) on määritellyt arjen tapa-asioita painottavan potilasohjauksen, standardi uroterapian, kastelevan lapsen ensisijaiseksi hoitomuodoksi. Uroterapialla on saatu hyviä tuloksia, mutta keskeinen haaste on lapsen motivointi omaksumaan uusia vessatapoihin liittyviä rutiineja ja ylläpitämään niitä. 

Potilasohjauksen tulee perustua potilaan arvioon oireistaan ja kokemuksista niiden hoitoon liittyen. Liian usein lasten kokemuksia on kuvattu kysymällä vanhemmilta tai hoitohenkilökunnalta ottamatta huomioon, että todellisuudessa lasten kokemukset eroavat näistä. Lapsi haluaa tulla kuulluksi hoitoonsa liittyvissä asioissa ja lapsen äänen kuuleminen on edellytys lapsilähtöisten toimintamallien kehittämiselle.

Pissakoulu on kasteleville lapsille erikoissairaanhoidon poliklinikalla kehittämämme standardi uroterapiaan perustuva ryhmämuotoinen hoitotyön interventio. Haastattelimme Pissakouluun osallistuneita 6-12-vuotiaita lapsia heidän kokemuksistaan sekä kasteluun että sen hoitoon liittyen. Lapset kertoivat kastelun olevan erittäin nolo ja hävettävä pulma, jota piti kaikin keinoin salata muilta ja joka aiheutti kiusallisia tilanteita arjessa. Lapset kokivat Pissakoulussa oppineensa suhtautumaan kasteluun luontevammin ja uskomaan omiin mahdollisuuksiinsa päästä kastelusta eroon. Erityisen tärkeänä lapset kokivat toisten kastelevien lasten tarjoaman vertaistuen, yhdessä tekemisen ja oppimisen. Pissakoulu auttoi heitä tulemaan pissarakon pomoksi jolloin pulmasta tuli hallittava tai siitä pääsi kokonaan eroon. Parasta lasten mielestä oli, että tylsää ja noloa asiaa voi hoitaa kivalla tavalla – ja voiko parempaa palautetta saada. Kuunnelkaamme siis lasten mielipiteitä ja kysykäämme heiltä miten he haluavat tulla kohdatuiksi terveydenhuollossa. 


Kirjoittajan tiedot:
Anneli Saarikoski
esh, uroterapeutti, TtM, tohtorikoulutettava
HYKS, lastentautien vastaanotot/Turun yliopisto, hoitoteteen laitos

Lähdeviite: Saarikoski A, Koppeli R, Salanterä S, Taskinen S. & Axelin A. Voiding school as a treatment of daytime incontinence or enuresis: Children’s experiences of the intervention. Journal of Pediatric Urology 2017, https://doi.org/10.1016/j.jpurol.2017.09.009    

Aiheesta lisää: